Jyväskylän yliopisto Kielikeskus puheviestintä > tietomajakka> perusteita > valmistautuminen

PERUSTEITA

Puheviestinnän määrittelyä
Viestijäkuva

Kuunteleminen
Valmistautuminen
Kohdentaminen
Havainnollistaminen
Argumentointi

ESIINTYMINEN

Esiintymistilanteet
Esiintymistaidot
Esiintymisjännitys

VIESTINTÄ RYHMÄSSÄ

Ryhmän määrittelyä
Ryhmäviestintä

Päätöksenteko
Kokoustaidot
Neuvottelutaidot

TEHTÄVÄT



VALMISTAUTUMINEN

Omat tavoitteet

Puhetilanteen tavoitteet

Esitystavan valinta

Puhe-esityksen rakentaminen

Positiivinen asenne


Puheviestinnän valmistautumisen ja suunnittelun määrään vaikuttaa se, millaisesta puhetilanteesta on kyse ja mikä on puheen tarkoitus. Jos kyseessä on vapaamuotoinen jokapäiväinen keskustelu esimerkiksi ystävien kesken, puheenaiheet vaihtuvat laidasta laitaan. Jos taas viestintätilanteella on etukäteensuunniteltu yksityiskohtaisempi tavoite, esimerkiksi tiedotustilaisuuden pitäminen, sanoman rakentaminen on tietoisempaa. 

Valmistautumiseen käytetyn ajan määrä ja suuri vaiva esimerkiksi aineiston hankinnassa eivät sinänsä takaa viestin perillemenoa. Useimmiten hyvä valmistelu kuitenkin edistää sanoman ymmärtämistä. Omat tavoitteesi sekä puhetilanteen tavoitteet suuntaavat puheen rakentamista. 

OMAT TAVOITTEET

Omat tavoitteesi voivat liittyä esimerkiksi siihen, mitä toivot yleisön ajattelevan tai tekevän puheesi jälkeen. Miksi heille on tärkeää kuunnella juuri sinun puhettasi? Mitä itse haluat puhetilanteen viestinnältä? Kuulija-analyysin tekeminen kuuluu ehdottomasti valmistautumiseen. 

Kun valmistaudut puhe-esitykseen, mieti ensin mikä on esityksesi päätavoite. Haluatko vaikuttaa kuulijoittesi asenteisiin vai kertoa heille uutta tietoa päivän polttavasta aiheesta? Vai haluatko, että yleisö saa nauraa mahansa kipeäksi? Kun tiedät puheesi päätavoitteen, on sinun helpompi valita näkökulma aiheeseen ja pohtia esityksen rakennetta muutenkin. Esimerkkejä eri puhetyyleistä ovat vaikuttava, informoiva ja viihdyttävä puhe.
 


PUHETILANTEEN TAVOITTEET

Puheviestinnän suunnittelemisessa puhetilanteen tavoitteen miettiminen on erityisen tärkeää. Yksin puhumisen tilanne vaatii erilaista valmistautumista kuin ryhmäviestinnän tilanne. Tilanteen nimi ei välttämättä kerro koko totuutta tilanteen luonteesta, sillä nimien käyttö ei ole yhdenmukaista. Jos pidetään ryhmäkeskustelu, neuvottelu, kahvihetki tai kokous, se ei vielä kerro, onko tarkoituksena vaihtaa mielipiteitä, tehdä päätöksiä, kirjoittaa raportti vai viihtyä hyvässä seurassa. Jotta voisit valmistautua viestintätilanteeseen sen edellyttämällä tavalla, ota selvää, miksi tilanne on järjestetty ja mikä on sen tavoite. 

Keskustelu

Keskustelulla tarkoitetaan ryhmäviestinnän tilannetta yleensä. Keskustelun tavoitteena voi olla suunnittelu, ideointi, päätöksenteko, tutustuminen, tietojen kerääminen ja vaihtaminen, mielipiteiden kartoittaminen, oppiminen tai vi

ihtyminen.

Neuvottelu

Neuvotteluksi nimetään yleensä erityisesti sellainen tilanne, jossa osallistujat ovat enemmän tai vähemmän eri mieltä asiasta. "Toimintaa, jossa kaksi tai useampia osapuolia pyrkii kohti yhteisymmärrystä sellaisessa osapuolille yhteisessä asiassa, jossa heidän tavoitteensa poikkeavat toisistaan."*

Kokous

Kokous  on työmuoto ja päätöksentekotilaisuus, jossa toimintaa säätelevät lait, säännöt ja vakiintunut kokouskäytäntö. 


* Sallinen-Kuparinen, A., Lehtonen, J. & Dufva, M. 1982. Kokous- ja neuvottelutaidon sanasto. Jyväskylä: Jyväskylän kesäyliopisto. 

ESITYSTAVAN VALINTA

Esitystavan valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten käsiteltävä aihe, puhujan omat tiedot, puheen tavoite, kuulijat, tilaisuuden luonne ja valmistautumisaika. Onkin tärkeää erottaa toisistaan tilanteet, jotka vaativat huolellista valmistautumista, ja tilanteet, joissa tarkka ennalta suunnittelu ei ole tarpeen. Puhe-esitys voi olla esitystavaltaan impromptu, ex-tempore, käsikirjoituksesta esittäminen tai memoroitu. 

PUHE-ESITYKSEN RAKENTAMINEN

Puhe-esityksen pitäminen vaatii useimmiten ennaltasuunnittelua ja puheen valmistelemista. Valmistautuminen voi edetä esimerkiksi valmistautumisportaiden askelmalta toiselle. Valmistautumiseen kuuluvat puheen harjoitteleminen, puheen rungon ja tukisanalistan tekeminen, materiaalin kokoaminen puhetta varten, yleisön ja puhetilanteen huomioonottaminen, puheen tarkoituksen miettiminen, aiheen rajaaminen ja aiheen valinta.

MUISTA POSITIIVINEN ASENNE!  

Valmistautumisen olisi hyvä sisältää myönteistä virittäytymistä, asioihin perehtymistä, oman osuuden suunnittelua, taitoharjoittelua ja myönteisiä ajatuksia. Esiintymisjännityksen lieventämiseksi myös henkinen valmistautuminen on tärkeää. Esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla voit suunnata ajatuksiasi positiiviseen suuntaan. Voit kuvitella mielessäsi itsesi puhumassa yleisön edessä niin että kaikki menee hienosti. Epäonnistumisen tai kielteisten ajatusten pohtimiseen ei kannata tuhlata aikaa! Luota itseesi ja usko siihen mitä puhut!



Sivun alkuun

Lähteet:

Alanne, A. & S. Riihiaho 1992. Viestinnän tietoa ja taitoa. Viestinnän peruskurssin oppimateriaalia. Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen opetusmoniste n:o 5. EI ENÄÄ SAATAVILLA.

Gronbeck, B.E., McKerrow, R.E., Ehninger, D. & Monroe, A.H. 1997. Principles and types on speech communication. 3th ed. New York: Longman.

Sallinen-Kuparinen, A., Lehtonen, J. & Dufva, M. 1982. Kokous- ja neuvottelutaidon sanasto. Jyväskylä: Jyväskylän kesäyliopisto.

Valo, M. & M. Almonkari 1995. Puheviestinnän tietoa ja taitoa. Otava: Helsinki.