Mitä on esiintymisjännitys?
	Mitä jännittäminen aiheuttaa?
	Mistä jännittäminen johtuu?
	Mitä jännittämiselle voi tehdä?

MITÄ ON ESIINTYMISJÄNNITYS ?

Esiintymisjännitys on määrätilanteeseen liittyvä tilannekohtainen reaktio. Sen voidaan nähdä muodostuvan kielteisistä tilannekokemuksista, joihin voi liittyä sekä fysiologista vireytymistä että käyttäytymisen muutoksia. Jännitykseen vaikuttavat viestintätehtävä,  viestintätilanne, muut tilanteeseen osallistuvat ihmiset sekä puhujan ominaisuudet aiemmat ja esiintymiskokemukset. (Pörhölä 1995.)

Viestintätilanteiden jännittäminen ja pelkääminen on yksi tutkituimpia aiheita puheviestintätieteessä. Tutkimus on tuottanut runsaasti aiheeseen liittyviä käsitteitä, kuten viestintäarkuus, esiintymispelko, esiintymisjännitys, haluttomuus viestiä, ujous ja sosiaalisten taitojen puute. (Almonkari 2000.) Puheviestintätieteessä käsite viestintäarkuus (communication apprehension, CA) on suhteellisen vakiintunut ja sillä tarkoitetaan yksilön pelkoa tai ahdistusta, joka liittyy joko todelliseen tai ennakoituun viestintään toisten ihmisten kanssa (McCroskey 1984, Almonkarin 2000 mukaan). Viestintäarkuutta voidaan tarkastella seuraavilla tavoilla:

Piirretyyppinen  viestintäarkuus	Tarkoittaa sitä, että viestintäarkuus on ihmisen pysyväluonteinen ominaisuus. Yleensä hän suuntautuu kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin pelokkaasti ja ahdistuneesti.
Kontekstisidonnainen viestintäarkuus	Viestintäarkuus liittyy tietyntyyppiseen tilanteeseen, esimerkiksi runon lausumiseen. Ihminen voi tuntea olonsa rentoutuneeksi yleensä viestintätilanteissa, mutta jos edessä on tuo nimenomainen runon lausuminen, hän alkaa jännittää tilannetta valtavasti. Muita jännittämistä aiheuttavia viestintätilanteita voivat olla esimerkiksi yleisöpuhe-, kokous-, luokkahuone-, pienryhmä tai dyaditilanne.
Henkilö- tai ryhmäsidonnainen viestintäarkuus	Viestintäarkuus on melko pysyväluonteista ja ilmenee tietyn ihmisen tai ihmisryhmän läsnäollessa.
Tilannekohtainen  viestintäarkuus	Viestijä voi kokea viestintäarkuutta ohimenevästi tilannetekijään, ihmiseen tai ryhmään liittyen. Tilannekohtainen viestintäarkuus ei ole piirretyyppinen yksilön pysyväluonteinen ominaisuus, vaan tila joka ilmenee tietyissä tilanteissa.

(McCroskey 1997, Almonkarin 2000 mukaan)

MITÄ JÄNNITTÄMINEN AIHEUTTAA?

Esiintymisjännitys on kokonaisvaltainen kokemus, johon liittyy 
fysiologisia reaktioita kuten käsien vapinaa, suun kuivumista, hikoilua, pulssin kiihtymistä, punastumista, mahakipua ja huimausta. Kognitiivisella tasolla jännittäminen aiheuttaa muun muassa itsen vähättelyä, itse-epäilyjä ja epäonnistumisen ennakointia. Affektiivisen tason reaktiona on ahdistuneisuuden tunne esiintymistilanteessa. Behavioraalisella tasolla jännittäminen aiheuttaa epäsujuvaa ja hermostunutta esiintymistapaa tai esiintymisestä kieltäytymistä.

MISTÄ JÄNNITTÄMINEN JOHTUU?

Jännittämisen syitä on pyritty selittämään monella eri tavalla. Esiintymisjännitystä voidaan pitää synnynnäisenä taipumuksena välttää sosiaalisia tilanteita, mutta yleensä sitä pidetään opittuna asiana. Oppiminen on tapahtunut vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Klassisen ehdollistumisen mukaan lapsen viestintäaloitteiden ja esiintymisen palkitsemisen (kannustamisen, rohkaisemisen) kautta lapsi oppii yhdistämään viestinnän ja miellyttävyyden. Toisaalta jos lasta rangaistaan (torutaan, kielletään, moititaan) hän oppii liittämään pahan olon viestintään. 

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen ja kognitiivisen psykologian valossa keskeistä ovat yksilön aikaisemmat esiintymiskokemukset sekä hänen havaintonsa ja arviointinsa omista viestintätaidoistaan ja tulevista esiintymistilanteista. Jännittämisen syitä on etsitty mun muassa kognitiivisista, fysiologisista ja behavioraalisista selitysmalleista.

MITÄ JÄNNITTÄMISELLE VOI TEHDÄ?

Esiintymisjännitystä voi yrittää lieventää erilaisten tekniikoiden ja terapioiden avulla.Tavoitteena niissä on jännittämisen perimmäisiin juuriin vaikuttaminen, ja tarkoituksena on muun muassa käsitellä opittuja kognitioita ja pyrkiä liittämään myönteisiä ajatuksia ja tunteita esiintymiseen. 

Jännittämiseen annetut ohjeet neuvovat usein rentoutumaan, ajattelemaan positiivisesti ja luottamaan itseen. Esimerkiksi visualisoinnin avulla voit itse vaikuttaa jännityksen vähentämiseen. Visualisointiharjoituksissa on kyse siitä, että omien ajatusten ja mielikuvien avulla pyritään näkemään oma esiintyminen positiivisessa valossa. (Ayres & Hopf 1992, Almonkarin 2000 mukaan.)

Esiintymisvarmuus kehittyy esiintymiskokemusten kautta ja niitä voi hankkia monilla eri tavoilla. Useinkaan kuulijat eivät huomaa puhujan jännittämistä, vaikka puhujasta itsestään tuntuu, että se näkyy aivan selvästi. Mikäli haluat paneutua esiintymisjännitykseen tarkemmin, voit mennä esimerkiksi Kielikeskuksen järjestämälle Esiintymisvarmuuden kehittäminen -kurssille, jonka tavoitteena on rohkeammaksi, varmemmaksi ja paremmin itseä ilmaisevaksi puhujaksi kehittyminen. 
 
 

Lisätietoa esiintymisjännityksen lieventämiseen kehitellyistä terapioista ja tekniikoista:
Almonkari, M. 2000. Esiintymisvarmuutta etsimässä. Yliopisto-opiskelijoiden oppimisen ja jännittämisen kokemukset esiintymistaidon kursseilla. Puheviestinnän lisensiaatintyö. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos. 

Työn löydät helpoiten Jyväskylän yliopiston kirjaston hakuohjelmilla.

Sivun alkuun

Lähteet:

Almonkari, M. 2000. Esiintymisvarmuutta etsimässä. Yliopisto-opiskelijoiden oppimisen ja jännittämisen kokemukset esiintymistaidon kursseilla. Puheviestinnän lisensiaatintyö. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos. 

Daly, J., McCroskey, J., Ayres, J., Hopf, T. & D. Ayres. (toim.) 1997. Avoiding communication. Shyness, reticence and communication apprehension. Cresskill (N.J.): Hampton Press.

Gronbeck, B.E., McKerrow, R.E., Ehninger, D. & Monroe, A.H. 1997. Principles and types on speech communication. 3th ed. New York: Longman.

Pörhölä, M. 1995a. Kun puhuminen pelottaa. Teoksessa Valo, M. (toim.) Haasteita puheviestinnän opetukseen. Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksen julkaisuja 14. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Pörhölä, M. 1995b. Yksin yleisön edessä. Esiintymisjännitykseen ja esiintymishalukkuuteen liittyvät kokemukset, käyttäytymispiirteet ja vireytyminen yleisöpuhetilanteessa. Jyväskylä Studies in Communication 2. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.