PUHE-ESITYKSEN ESITYSTAPOJA

IMPROMPTU	Ennalta suunnittelematon ja harjoittelematon puhe-esitys. Puhujalla ei ole muistiinpanoja tai tukisanalistaa apunaan. Esimerkiksi keskusteluun osallistuminen on impromptu puheenvuoro. + Kielen ja esitystavan luonnollisuus puheessa. - Puheen sisältö voi olla hajanainen. - Puhuja saattaa kertoa asioita, joita ei etukäteen suunnitellut. - Puheen kestoa on hankala määritellä.
EX-TEMPORE	Etukäteen suunniteltu ja harkittu puhe, usein tukisanalistan tai muistiinpanojen avulla pidettävä esitys. Jos valmistautuminen on hyvin lyhyt, ex-tempore esitys muistuttaa impromptu -puhetta. Esimerkiksi esitelmät, luennot ja alustukset ovat ex-tempore puheita. + Puhuja käyttää luontevaa puhekieltä. + Puheen sisältö on harkittu. + Puhujalla on mahdollisuus muuttaa esityksen sisältöä ja tyyliä kuulijoiden reaktioiden mukaan. + Puhuja ennättää pohtia havainnollistamisen keinoja. - Ilman tukisanalistaa puhuja saattaa unohtaa asian. - Kielenkäyttö ei ole välttämättä huoliteltua.
KÄSIKIRJOITUKSESTA ESITTÄMINEN	Esitys on kirjoitettu etukäteen ja se luetaan tai esitetään paperista. Esimerkiksi juhlapuheet ovat usein kirjoitettuja puheita. Puhujan on muistettava ja osattava esityksen elävöittäminen ja puheenomaiseksi tekeminen. + Kielen täsmällisyys ja hioutuneisuus. + Puhuja tietää tarkasti esityksen keston. - Puhe kuulostaa helposti luetulta, jolloin esityksestä tulee paperinmakuinen ja vaikeasti kuunneltava. - Puhuja ei voi helposti reagoida yleisön reaktioihin sisällön suhteen, sillä hän on valmiiksi päättänyt mitä aikoo sanoa. - Katsekontakti kuulijoihin voi jäädä vähäiseksi.
MEMOROITU	Puhuja on valmistanut esityksensä sanasta sanaan ja opetellut sen ulkoa niin että esittää sen ilman papereita. + Puhuja voi säilyttää katsekontaktin yleisöön koko ajan - Unohtamisen pelko voi vaikuttaa esiintymiseen.