Mitä kuunteleminen on?
	Verbaalisen viestinnän havainnoiminen ja tulkinta
	Nonverbaalisten vihjeiden havainnoiminen ja tulkinta
	Mistä kuuntelemisen huomaa

MITÄ KUUNTELEMINEN ON?

Kuuntelemisen taidot ovat keskeisiä puheviestintätaitoja ja puheviestinnän havainnoimisessa ne ovat erityisen tärkeitä. Puheviestinnässä kuuntelemisella voidaan tarkoittaa sekä 1) verbaalisen että 2) nonverbaalisen viestinnän havainnoimista ja tulkintaa. Havainnoimiseen kuuluvat sekä kuuntelemisen taidot että nonverbaalisen viestinnän tulkintataidot. Havainnoimisen merkitys on hyvin tärkeä, sillä sen perusteella teemme johtopäätöksiä ihmisten puheesta tai tulkintoja heidän ilmeistään tai eleistään. 

Kuuntelemistilanteita on monenlaisia ja kuuntelemisen tavoitteet ovat erilaisia eri tilanteissa. Kuuntelemisen tapojakin on erilaisia, sillä tilanteesta riippuen käytämme erilaisia tapoja kuunnella. 
 

VERBAALISEN VIESTINNÄN HAVAINNOIMINEN JA TULKINTA

Valikoiva tarkkaavaisuus vaikuttaa kuuntelemiseen huomattavasti. Emme pysty aistimaan kaikkia ympäristön lähettämiä ärsykkeitä, vaan huomiomme kiinnittyy valikoiden eri ärsykkeisiin. Niinpä kuunteleminen vaatiikin keskittymistä ja aktiivisuutta.

Keskittyminen on tehokkaan kuuntelemisen ehdoton edellytys. Motivaatio vaikuttaa keskittymiseen ja huomion kohdentamiseen hyvin paljon. Jos puhujan aihe on mielenkiintoinen ja sen kokee tärkeäksi, häntä jaksaa kuunnella keskittyneesti paljon pidempään. 

NONVERBAALISTEN VIHJEIDEN HAVAINNOIMINEN JA TULKINTA

Nonverbaalisen viestinnän koodeja ovat ääni, ilmeet, katse, eleet, liikkeet, asennot, tilankäyttö ja välimatka. Näiden koodien avulla ihmiset saavat tietoa toistensa tunteista ja ajatuksista. Nonverbaalinen viestintä on vaikeammin hallittavissa kuin verbaalinen viestintä ja siksi saatammekin lähettää toisille viestejä myös tiedostamatta. Esimerkiksi kasvojen ilmeitä on hankala hallita ja ne saattavatkin viestiä jotain aivan muuta kuin mitä itse ajattelemme. Jos verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä ovat ristiriidassa keskenään, uskomme ennemmin nonverbaalisiä viestejä. Myös tunteemme välittyvät helposti nonverbaalisten koodien avulla. 

Nonverbaalisen viestinnän havainnoimisessa ja tulkitsemisessa kannattaa olla tarkkana, sillä useinkaan nonverbaalisia vihjeitä ei voi tulkita yhdellä ainoalla tavalla. Esimerkiksi jos ystäväsi vilkuilee kelloaan, se ei välttämättä tarkoita sitä, että häntä pitkästyttäisi. Hän saattaa vain tarkistaa, kuinka kauan hän vielä voi viettää aikaansa kanssasi. Tai jos ystäväsi koskettelee kasvojaan puhuessaan, se ei välttämättä ole merkki siitä, että hän valehtelee. Yhtä hyvin hänellä voi olla kutiavaa ihottumaa kasvoissaan. Samoin jos ystäväsi istuu kädet ja jalat ristissä, se ei välttämättä tarkoita, että hänen asenteensa on torjuva.
 

MISTÄ KUUNTELEMISEN HUOMAA?

Kuuntelemista ei voi arvioida pelkästään kuulijan nonverbaalista viestintää havainnoimalla. Jos kuulija nyökyttelee tai katsoo keskittyneesti puhujaa, se ei välttämättä vielä tarkoita sitä, että hän todella keskittyisi kuuntelemiseen. Kuuntelemisen huomaa siitä, että kuuntelija pystyy kommentoimaan ja tiivistämään kuulemaansa. Hän pystyy esittämään kysymyksiä ja mielipiteitä kuullusta sekä arvioimaan kuultua. Hän pystyy myös osallistumisessaan ja puheessaan ottamaan huomioon kuulemansa.

Kuuntelemisen ja havainnoimisen opetteleminen auttaa ymmärtämään ja analysoimaan sekä omaa että toisten viestintää. Taitojen opetteleminen on lähtökohta myös omien puheviestintätaitojen kehittämisessä. Kuuntelemisen avulla voi esimerkiksi oppia taitorepertuaaria muilta, pystyy havainnoimaan muiden reaktioita ja arvioimaan oman viestinnän vaikutusta muihin.

Kuuntelemisen taidot on todettu vaikeiksi monissa tutkimuksissa. Esimerkiksi erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan puolet noin kaksikymmenvuotiaista yhdysvaltalaisista ei osannut tiivistää kuulemastaan toisen ihmisen esittämää näkökantaa ja selittää sitä omassa puheenvuorossaan. Myös yksittäisten havaintojen tekeminen kuullusta on helpompaa kuin yhteenvetojen ja synteesien tekeminen.

Kuuntelemisen harjoittelemisessa kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota havaittujen asioiden yhdistelemiseen ja esiintuomiseen omassa puheessa. Esimerkiksi päätöksentekokeskustelussa voi tehdä väliyhteenvetoja tehdyistä ehdotuksista. Myös nonverbaalisen viestinnän havainnoimista voi harjoitella, vaikkei sen perusteella aina voi tehdä yksiselitteisiä tulkintoja viestinnästä. Ihmisten taidot tulkita toistensa kasvojen ilmeitä tai äänen sävyjä vaihtelevat ja samoillekin ilmeille löytyy monta eri tulkintaa. 

 

Sivun alkuun

Lähteet:

Bostrom, R.N. 1996. Memory cognitive processing, and the process of "listening" a reply to Thomas and Levine. Human Communication Research, Dec, Vol. 23. (EBSCOhost 4.7.2000)

Hakkarainen, T. & M.-L. Hyvärinen  1999. Puheviestintää oppimaan. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Siegman, A.W. & S. Feldstein (toim.) 1987. Nonverbal behavior and communication. 2nd ed. Hillsdale (N.J.): Lawrence Erlbaum.

Valo, M. & M. Almonkari 1995. Puheviestinnän tietoa ja taitoa. Helsinki: Otava.