Jyväskylän yliopisto Kielikeskus | puheviestintä > tietomajakka > perusteita > argumentointi | ||||||||
|
Mitä argumentointi on? |
|
Argumentointitavat |
|
Luotettavuusvaikutelma |
Vaikuttaminen on jokapäiväinen ilmiö esimerkiksi mainonnassa tai politiikassa. Myös interpersonaalisessa viestinnässä vaikuttaminen on monen puhetilanteen funktiona.
Argumentointi on sellaisten viestinnän keinojen käyttöä, joiden avulla puhuja pyrkii vaikuttamaan kuulijoihin, heidän mielipiteisiinsä tai uskomuksiinsa. Argumentoinnin tarkoituksena on vahvistaa ja tukea omia näkemyksiä ja ehdotuksia. (Hollihan & Baaske 1994.) Argumentointitaitoja tarvitaan muun muassa vaikuttamaan pyrkivissä puheenvuoroissa, tietoa välittävissä esityksissä, päätöksenteko keskusteluissa, neuvotteluissa ja kokouksissa.
Esimerkiksi jos haluat vakuuttaa pikkuveljesi siitä, että tupakointi ei kannata, pyrit perustelemaan tupakan haittapuolia monipuolisesti ja siten vaikuttamaan hänen asenteisiinsa ja käyttäytymiseensä. Vaikuttaminen onkin viestintää, jonka tarkoituksena on korjata, vahvistaa tai muuttaa toisten asenteita (Miller 1980). Vaikuttamisessa on tärkeää osata argumentoida hyvin oman näkökannan puolesta.
Puhujan luotettavuusvaikutelma koostuu monen tekijän yhteissummasta
ja se on aina kuulijoiden muodostama vaikutelma puhujasta. Aristoteles
käytti luotettavuudesta termiä eetos (ethos), mikä tarkoittaa
yleisön tai vastaanottajan asennetta puhujaa kohtaan puheen aikana.
Se koostuu älykkyydestä, luonteesta ja hyväntahtoisuudesta.
Nykyiset tutkimukset ovat vahvistaneet Aristoteleen näkemystä. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan puhuja koetaan luotettavaksi silloin kun hänet arvioidaan rehelliseksi, asiantuntevaksi, miellyttäväksi, energiseksi, varmaksi, yleisesti arvostetuksi ja asenteiltaan samantyyppiseksi kuin vastaanottaja itse (ks. koonti Valo 1994). Myös siisti ulkoasu vaikuttaa puhujan luotettavuuteen positiivisesti. Jos puhujan luotettavuus arvioidaan korkeaksi, hänen on helpompi myös vaikuttaa kuulijoidensa asenteisiin, arvoihin ja mielipiteisiin.
|
Gronbeck, B.E., McKerrow, R.E., Ehninger, D. & Monroe,
A.H. 1997. Principles and types on speech communication. 3th ed. New York: Longman.
Hakkarainen, T. & M.-L. Hyvärinen 1999. Puheviestintää oppimaan. Kielikeskusmateriaalia n:o 121. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus.
Hollihan, T. A. & K. T. Baaske 1994. Arguments and Arguing. The Products and Process of Human Decision Making. New York: St. Martin´s Press.
Larson, C. U. 1998. Persuasion. Reception and responsibility. Belmont (CA): Wadsworth.
Stiff, J. B. 1994. Persuasive communication. New York: Guilford.
Valo, M. 1994. Käsitykset ja vaikutelmat äänestä.
Kuuntelijoiden arviointia radiopuheen äänellisistä ominaisuuksista.
Studia Philologica Jyväskyläensia 33. Jyväskylä: Jyväskylän
yliopisto.