Jyväskylän yliopisto Kielikeskus | puheviestintä > tietomajakka > perusteita > viestijäkuva | |||||||||
|
Mikä on viestijäkuva? |
|
Viestintään orientoituminen |
Viestijäkuvalla tarkoitetaan viestijän käsitystä
itsestään viestijänä. Viestijäkuva rakentuu vähitellen
elämän aikana erilaisista viestintäkokemuksista ja muiden
antamasta palautteesta. Jokainen on elämänsä aikana osallistunut
erilaisiin viestintätilanteisiin esimerkiksi perheen, ystävien
tai koulussa oppilaiden ja opettajien kanssa. Näissä tilanteissa
koettujen tuntemusten, kokemusten ja arviointien pohjalta myös sinun
viestijäkuvasi on rakentunut.
Realistinen viestijäkuva tarkoittaa sitä, että oma käsitys viestijäkuvasta on samansuuntainen kuin viestintäkumppaneiden käsitys. Esimerkiksi jos puhuja arvioi olevansa sujuvasanainen ja johdonmukainen, kuulijat ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Oman viestijäkuvan realistinen arviointi toimii lähtökohtana puheviestinnän opiskelulle.
Viestijäkuva voi olla vahva tai heikko. Vahvan viestijäkuvan
omaava henkilö luottaa itseensä erilaisissa viestintätilanteissa
ja hänen on helppo tulla toimeen sekä tuttujen että tuntemattomien
ihmisten kanssa. Heikko viestijäkuva tarkoittaa puolestaan sitä,
että henkilö ajattelee epäonnistuvansa helposti ja pitää
omia viestintätaitojaan huonoina. Heikon viestijäkuvan omaava
ihminen laatii siis itseään toteuttavia ennusteita: proseminaariesitelmä
menee pieleen, jos jo etukäteen odottaa epäonnistuvansa.
Vahva viestijäkuva
|
Heikko viestijäkuva
|
Viestintään orientoitumisesta on tutkittu esimerkiksi viestintää
kohtaan tunnettua pelkoa, ahdistuneisuutta tai viestinnän välttelyä.
Vähemmän on tutkittu myönteistä asennoitumista viestintään,
viestintähalukkuutta. Viestintähalukkuutta voidaan pitää
suhteellisen pysyvänä persoonallisuuteen liittyvänä
suhtautumistapana.
Viestintähalukas ihminen hakeutuu mielellään viestintätilanteisiin
ja panostaa osallistumiseen viestintätilanteissa. Viestintäarkuuden
ja viestintämyönteisyyden on havaittu olevan yhteydessä
toisiinsa. Viestintämyönteiset ihmiset eivät koe jännittävänsä
esiintymistilanteissa niin paljon kuin viestintäarat ihmiset. (Pörhölä
1995.)
Asenteisiin liittyy myös se, millaiseksi ilmiöksi puhuja hahmottaa
yleisön edessä puhumisen. Puhujan suhtautumista yleisön
edessä puhumiseen voidaan kuvata seuraavilla tavoilla:
ESITTÄMISORIENTAATIO
|
VIESTIMISORIENTAATIO
|
(Motley 1991, Almonkarin 1999 mukaan.)
Esittämisorientoitunut puhuja saattaa tuntea ahdistusta puhuessaan yleisön edessä, sillä hän kokee olevansa yleisön arvosteltavana. Oma asennoituminen vaikuttaa ratkaisevasti myös siihen, hakeutuuko ihminen viestintätilanteisiin vai ei. Omaa asennoitumistaan voi myös muuttaa. Jos asettaa itselleen haasteellisia tavoitteita (esimerkiksi "haluan oppia esiintymään monipuolisemmin") ja saavuttaa tavoitteensa, esiintymisvarmuus kasvaa ja esiintymisestä voi oppia jopa nauttimaan.
Myönteiset
tai kielteiset käsitykset itsestä viestijänä pyrkivät
muokkaamaan viestintäkäyttäytymistä. Positiiviset
ajatukset itsestä viestijänä vaikuttavat viestintätilanteissa
onnistumiseen. Jos siis ajattelee olevansa hyvä viestijä, se
vaikuttaa väistämättä siihen, miten toimii ja mitä
tuntee viestintätilanteessa. Positiivisilla ajatuksilla pystyy ruokkimaan
positiivisia kokemuksia!
Valo, M. & M. Almonkari 1995. Puheviestinnän tietoa ja taitoa. Otava: Keuruu.
Pörhölä, M. 1995. Yksin yleisön edessä. Esiintymisjännitykseen ja esiintymishalukkuuteen liittyvät kokemukset, käyttäytymispiirteet ja vireytyminen yleisöpuhetilanteessa. Jyväskylä Studies in Communication 2. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Sallinen, A. 2000. Suomalainen viestintäkulttuuri eurooppalaisessa
kontekstissa. Sivut 6-14 teoksessa M. Valo (toim.) Nykytietoa puheviestinnän
opetuksesta. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.