| Jyväskylän yliopisto Kielikeskus | puheviestintä > tietomajakka > perusteita > viestijäkuva | |||||||||
|  | 
|  | Mikä on viestijäkuva? | 
|  | Viestintään orientoituminen | 
Viestijäkuvalla tarkoitetaan viestijän käsitystä 
        itsestään viestijänä. Viestijäkuva rakentuu vähitellen 
        elämän aikana erilaisista viestintäkokemuksista ja muiden 
        antamasta palautteesta. Jokainen on elämänsä aikana osallistunut 
        erilaisiin viestintätilanteisiin esimerkiksi perheen, ystävien 
        tai koulussa oppilaiden ja opettajien kanssa. Näissä tilanteissa 
        koettujen tuntemusten, kokemusten ja arviointien pohjalta myös sinun 
        viestijäkuvasi on rakentunut.
      
Realistinen viestijäkuva tarkoittaa sitä, että oma käsitys viestijäkuvasta on samansuuntainen kuin viestintäkumppaneiden käsitys. Esimerkiksi jos puhuja arvioi olevansa sujuvasanainen ja johdonmukainen, kuulijat ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Oman viestijäkuvan realistinen arviointi toimii lähtökohtana puheviestinnän opiskelulle.
Viestijäkuva voi olla vahva tai heikko. Vahvan viestijäkuvan 
        omaava henkilö luottaa itseensä erilaisissa viestintätilanteissa 
        ja hänen on helppo tulla toimeen sekä tuttujen että tuntemattomien 
        ihmisten kanssa. Heikko viestijäkuva tarkoittaa puolestaan sitä, 
        että henkilö ajattelee epäonnistuvansa helposti ja pitää 
        omia viestintätaitojaan huonoina. Heikon viestijäkuvan omaava 
        ihminen laatii siis itseään toteuttavia ennusteita: proseminaariesitelmä 
        menee pieleen, jos jo etukäteen odottaa epäonnistuvansa. 
        
        
      
| Vahva viestijäkuva
 | Heikko viestijäkuva
 | 
      
Viestintään orientoitumisesta on tutkittu esimerkiksi viestintää 
        kohtaan tunnettua pelkoa, ahdistuneisuutta tai viestinnän välttelyä. 
        Vähemmän on tutkittu myönteistä asennoitumista viestintään, 
        viestintähalukkuutta. Viestintähalukkuutta voidaan pitää 
        suhteellisen pysyvänä persoonallisuuteen liittyvänä 
        suhtautumistapana. 
        
        Viestintähalukas ihminen hakeutuu mielellään viestintätilanteisiin 
        ja panostaa osallistumiseen viestintätilanteissa. Viestintäarkuuden 
        ja viestintämyönteisyyden on havaittu olevan yhteydessä 
        toisiinsa. Viestintämyönteiset ihmiset eivät koe jännittävänsä 
        esiintymistilanteissa niin paljon kuin viestintäarat ihmiset. (Pörhölä 
        1995.) 
 Asenteisiin liittyy myös se, millaiseksi ilmiöksi puhuja hahmottaa 
        yleisön edessä puhumisen. Puhujan suhtautumista yleisön 
        edessä puhumiseen voidaan kuvata seuraavilla tavoilla:
      
| ESITTÄMISORIENTAATIO
 | VIESTIMISORIENTAATIO
 | 
(Motley 1991, Almonkarin 1999 mukaan.)
      
Esittämisorientoitunut puhuja saattaa tuntea ahdistusta puhuessaan yleisön edessä, sillä hän kokee olevansa yleisön arvosteltavana. Oma asennoituminen vaikuttaa ratkaisevasti myös siihen, hakeutuuko ihminen viestintätilanteisiin vai ei. Omaa asennoitumistaan voi myös muuttaa. Jos asettaa itselleen haasteellisia tavoitteita (esimerkiksi "haluan oppia esiintymään monipuolisemmin") ja saavuttaa tavoitteensa, esiintymisvarmuus kasvaa ja esiintymisestä voi oppia jopa nauttimaan.
 Myönteiset 
        tai kielteiset käsitykset itsestä viestijänä pyrkivät 
        muokkaamaan viestintäkäyttäytymistä. Positiiviset 
        ajatukset itsestä viestijänä vaikuttavat viestintätilanteissa 
        onnistumiseen. Jos siis ajattelee olevansa hyvä viestijä, se 
        vaikuttaa väistämättä siihen, miten toimii ja mitä 
        tuntee viestintätilanteessa. Positiivisilla ajatuksilla pystyy ruokkimaan 
        positiivisia kokemuksia!
Myönteiset 
        tai kielteiset käsitykset itsestä viestijänä pyrkivät 
        muokkaamaan viestintäkäyttäytymistä. Positiiviset 
        ajatukset itsestä viestijänä vaikuttavat viestintätilanteissa 
        onnistumiseen. Jos siis ajattelee olevansa hyvä viestijä, se 
        vaikuttaa väistämättä siihen, miten toimii ja mitä 
        tuntee viestintätilanteessa. Positiivisilla ajatuksilla pystyy ruokkimaan 
        positiivisia kokemuksia! 
        
          
      

Valo, M. & M. Almonkari 1995. Puheviestinnän tietoa ja taitoa. Otava: Keuruu.
Pörhölä, M. 1995. Yksin yleisön edessä. Esiintymisjännitykseen ja esiintymishalukkuuteen liittyvät kokemukset, käyttäytymispiirteet ja vireytyminen yleisöpuhetilanteessa. Jyväskylä Studies in Communication 2. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Sallinen, A. 2000. Suomalainen viestintäkulttuuri eurooppalaisessa 
        kontekstissa. Sivut 6-14 teoksessa M. Valo (toim.) Nykytietoa puheviestinnän 
        opetuksesta. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.