Kinesiikka
	Proksemiikka
	Haptiikka
	Parakieli
	Fyysinen olemus

Nonverbaalisen viestinnän koodeihin kuuluvat muun muassa kinesiikka, proksemiikka, haptiikka, parakieli, kronemiikka sekä fyysinen olemus. Seuraavassa esitellään näitä koodeja ja muutamiin niistä perehdytään tarkemmin. Lisätietoja löydät sivun lopussa olevista lähteistä.  Nonverbaalisten koodien tulkinnassa kannattaa olla varovainen, sillä ne ovat monitulkintaisia ja niiden merkitys voi vaihdella paljonkin tilanteesta ja kulttuurista riippuen.

KINESIIKKA

Kinesiikkaan kuuluvat viestinnän visuaaliset muodot kuten liikkeet, asennot, eleet, kasvojen ilmeet ja katse. Nonverbaaleista viesteistä kinesiikan koodit sisältävät usein paljon merkityksiä vuorovaikutustilanteessa. 

Liikkeet ja asennot

Liikkeistä käytetyimpiä ovat pään nyökkäykset, joiden avulla voidaan osoittaa esimerkiksi kiinnostusta tai halukkuutta kuunnella. Kehon asennotvoivat kertoa muun muassa viestijän asennoitumisesta tai tunnetiloista. Esimerkiksi nojautumalla eteenpäin voimme osoittaa kiinnostusta puhujan asiaan kohtaan.

Eleet

Eleitä voidaan jaotella niiden käyttötarkoituksen perusteella esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Vertauskuvat	Eleiden avulla voidaan korvata jokin verbaalinen viesti. Esimerkiksi pään nyökkääminen, sormen laittaminen suun eteen hiljaisuuden merkiksi tai käden nostaminen tervehdykseksi.
Havainnollistajat	Eleiden avulla elävöitetään, kuvitetaan tai korostetaan puhetta. Havainnollistavat eleet auttavat puheen ymmärtämisessä ja täsmentävät puhetta.
Tunteiden ilmaisijat	Eleet kertovat viestijän tunnetiloista ja niiden voimakkuudesta.
Vuorovaikutuksen  säätelijät	Eleiden avulla viestitään  muun muassa siitä, haluammeko ottaa tai luovuttaa puheenvuoron keskustelussa.
Mukautujat	Eleet auttavat viestijää sopeutumaan sekä viestintätilanteeseen että toisiin viestijöihin. Esimerkiksi tietyn ryhmän jäsenet saattavat istua samalla tavalla.

Ilmeet

Kasvojen ilmeille on ominaista, että ne ovat lyhytaikaisia, olemme esimerkiksi vain hetken aikaa yllättyneitä. Koska vuorovaikutus koostuu nopeista muutoksista, myös ilmeemme ovat jatkuvassa muutostilassa. Niinpä näemmekin yleensä toisen kasvoilla ennemminkin sekoituksen eri tunteista kuin puhtaan tunnetilan. Ilmeiden sekoituksella tarkoitetaan sitä, että vaikka esimerkiksi kateellinen ihminen yrittää peittää tunteensa, hänen kasvoillaan välähtää ilmeitä, jotka kuvastavat vihaa ja katkeruutta ja ne paljastavat hänen todelliset tunteensa. 

Ihminen voi tehdä loputtoman paljon erilaisia yhdistelmiä pelkästään muuttamalla kasvojenpiirteitään. Birdwhistell (1970) on arvioinut, että kasvoilla voidaan tehdä jopa 250 000 erilaista ilmettä. Kaikki eri ilmeet eivät kuitenkaan ole merkityksellisiä. Tutkimuksissa on havittu, että ihmisillä on kuusi universaalia ilmettä, jotka ilmenevät samalla tavalla kulttuurista riippumatta. Universaaleja ilmeitä ovat onnellisuus, surullisuus, yllättyneisyys, pelko, viha ja inho. (Ekman & Friesen, katso Trenholm & Jensen 1992.) 

Eri ihmiset sukupuolesta riippumatta tuovat tunteita esiin hyvin erilaisilla tavoilla. Ihmisille luonteenomaisia kasvojen ilmeiden käyttötapoja on luokiteltu kahdeksan erilaista: 

”Pidättäjä”	Näyttää todella vähän tunteitaan.
”Paljastaja”	Kertoo kaiken kasvoillaan.
”Tahaton paljastaja”	Paljastaa tunteensa tiedostamatta sitä.
”Ilmeetön”	Luulee paljastavansa tunteita, vaikka pitää koko ajan neutraalia ilmettä.
"Jähmettyjä”	Näyttää jatkuvasti yhtä ilmettä, vaikkei tuntisikaan sen paljastamalla tavalla.
”Väärintulkittu”	Luulee ilmaisevansa tunnetilansa, mutta ilme ymmärretäänkin toisenlaisena tunnetilana.
”Aina ajantasalla”	Näyttää välittömästi kuhunkin hetkeen sopivan ilmeen.
”Miksaaja”	Usein näyttää useamman tunnetilan kuin yhden kerrallaan.

(Ekman & Friesen, katso Trenholm & Jensen 1992.)

Katse

Katseen avulla voimme muun muassa säädellä vuorovaikutusta, osoittaa tunteita ja tarkkailla ympäristöä. Vuorovaikutuksen säätelyyn kuuluu muun muassa, että katseen avulla voimme osoittaa, olemmeko kiinnostuneita toisen ihmisen seurasta vai emme. Jos esimerkiksi kävelet kadulla ja haluat vältellä vastaantulevan ystäväsi seuraa, voit painaa katseesi maahan ja olla kuin et huomaisikaan häntä. Katseella voimme myös osoittaa keskustelussa, että haluamme seuraavan puheenvuoron. Kuuntelutilanteessa katsekontakti osoittaa, että olemme kiinnostuneita siitä, mitä puhuja sanoo.

Katse kertoo myös tunteistamme, sen avulla voimme esimerkiksi osoittaa olevamme kiinnostuneita toisista ihmisistä. Toisen tuijottava katse voi tehdä olomme myös vaivautuneeksi. Katsomalla toisia voimme tehdä havaintoja heidän reaktioistaan ja tarkkailla muiden käyttäytymistä.

PROKSEMIIKKA

Ihmisten tilankäytön tarkastelua kutsutaan proksemiikaksi. Ihminen tarvitsee tietyn määrän tilaa ympärilleen ja ihmisillä nähdään olevan kaksi erilaista tilaan liittyvää tarvetta: alueellinen tarve ja henkilökohtaisen tilan tarve. Amerikkalaisten viestintäkäyttäytymisen tutkimuksen perusteella on määritelty neljä etäisyyden perusvyöhykettä:

Intiimietäisyys	Noin 50 cm, läheisten ja tuttujen kanssa, liittyy muun muassa hoivaamiseen ja lohduttamiseen.
Henkilökohtainen etäisyys	Noin 50-120 cm, läheisten ihmisten välillä.
Sosiaalinen etäisyys	120 cm - 2 m, käytetään esimerkiksi liike-elämässä.
Julkinen etäisyys	Yli 2 m, esimerkiksi julkisissa puhetilanteissa.

(Hall, katso esim. Hakkarainen & Hyvärinen 1999)

Alueellinen tila

Alueellinen tila voidaan jakaa yksityiseen, puolijulkiseen ja julkiseen.

Yksityinen alue	Yksityinen alue kuvastaa yksilön persoonaa ja identiteettiä ja siihen kuuluvat esimerkiksi työtila tai koti.
Puolijulkinen alue	Tällä alueella vallitsevat epäviralliset säännöt, jotka koskevat kaikkia samassa tilassa olijoita.
Julkinen alue	Julkiseen alueeseen kuuluvat muun muassa kaupungin kadut, puiston penkit ja muut vastaavat alueet, joita kukaan ei itse asiassa omista ja jotka ovat kaikille avoimia.

Sama paikka voi tarkoittaa eri ihmisille erilaista aluetta, esimerkiksi baari voi olla toisille puolijulkinen alue, mutta kapakan kanta-asiakkaille se saattaa olla yksityinen alue. Ihmiset voivat luoda myös rajamerkkejä, joilla he osoittavat oman alueensa. Esimerkiksi takin asettaminen tuolin selkänojalle on oman reviirin merkitsemistä.

Henkilökohtainen tila

Henkilökohtainen alue eroaa alueellisesta tilasta siten, että se ei ole maantieteellinen alue. Henkilökohtainen alue on pikemminkin kuin näkymätön kupla, jonka sisällä ihminen liikkuu.  Henkilökohtaisen tilan tarve eri ihmisten välillä voi vaihdella suurestikin, toiset tarvitsevat vähemmän tilaa ympärilleen kuin toiset. Tilanteen mukaan alueen koko pienenee tai laajenee. Esimerkiksi intiimeissä tilanteissa henkilökohtaisen tilan tarve on pienempi kuin virallisissa tapaamisissa.

HAPTIIKKA

Ihmisellä on tarve koskettaa ja tulla kosketetuksi. Kosketuksella voidaan viestiä esimerkiksi välittämistä, huolenpitoa, lohduttamista, hellyyttä, sukupuolista kiinnostusta, kannustamista, tukea tai vihaa. Koskettamalla voi myös herättää viestintäkumppanin huomion tai säädellä hänen käyttäytymistään vuorovaikutustilanteessa. 

PARAKIELI

Sanoja muodostetaan äänen avulla, jolla on ominaispiirteensä jo sellaisenaan. Näitä ominaispiirteitä kutsutaan vokaliikaksi tai parakieleksi. Usein onkin olennaisempaa se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan. Vokaali-systeemissä voidaan erottaa kolme eri osa-aluetta, jotka mahdollistavat eri ihmisille ainutlaatuisen tavan käyttää ääntä.

Vokaalisten vihjeiden avulla päättelemme myös toisten ihmisten tunnetiloja. Tutkimusten mukaan tunnetiloista vokaliikan avulla on helpointa tunnistaa ilo ja viha, vaikeinta on tunnistaa rakkaus ja häpeä. On kuitenkin muistettava, että tässä kuten muidenkin nonverbaalisten vihjeiden tulkinnassa, toiset ihmiset ovat taitavia lukemaan toista ihmistä äänenpainojen avulla, kun taas toiset eivät hallitse edes omaa äänenkäyttöään (esimerkiksi eivät osaa sopeuttaa äänen voimakkuuttaan luennolla etäisyyden mukaan).

FYYSINEN OLEMUS

Fyysisestä olemuksestamme, kehosta ja pukeutumisesta, tehdään tulkintoja vuorovaikutustilanteessa. Fyysiseen olemukseemme liittyy puolia, joita emme pysty muuttamaan, kuten sukupuoli, rotu, pituus tai ruumiin muoto. Mutta esimerkiksi vaatevalinnoilla voimme vaikuttaa ulkonäköömme. Vaatteet viestivät ihmisen persoonasta ja vaatevalinnoilla voimme vaikuttaa siihen kuvaan, minkä ihmiset meistä saavat. Esimerkiksi pidämme usein siististi pukeutunutta puhujaa vakuuttavampana kuin epäsiististi pukeutunutta. Lisäksi tietynlaisilla vaatteilla voidaan luoda ammattilaisen mielikuvaa; valkotakkinen lääkäri herättää potilaissa kunnioitusta ja viestii puhtaudesta. 

Sivun alkuun

Lähteet:

Hakkarainen, T. & M.-L. Hyvärinen 1999. Puheviestintää oppimaan. Kielikeskusmateriaalia n:o 121. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

Siegman, A.W. & S. Feldstein (toim.) 1987. Nonverbal behavior and communication. 2nd ed. Hillsdale (N.J.): Lawrence Erlbaum.

Trenholm, S. & A. Jensen 1992. Interpersonal communication. 2nd ed. Belmont: Wadsworth.

Valo, M. & M. Almonkari 1995. Puheviestinnän tietoa ja taitoa. Otava: Helsinki.