Jyväskylän yliopisto Kielikeskus puheviestintä > tietomajakka> viestintä ryhmässä > päätöksenteko > ilmiöitä

PERUSTEITA

Puheviestinnän määrittelyä
Viestijäkuva
Kuunteleminen
Valmistautuminen
Kohdentaminen
Havainnollistaminen
Argumentointi

ESIINTYMINEN

Esiintymistilanteet
Esiintymistaidot
Esiintymisjännitys

VIESTINTÄ RYHMÄSSÄ

Ryhmän määrittelyä
Ryhmäviestintä
Päätöksenteko
Kokoustaidot
Neuvottelutaidot

TEHTÄVÄT

 

PÄÄTÖKSENTEKOON LIITTYVIÄ ILMIÖITÄ


Ryhmäajattelu

Konflikti

RYHMÄAJATTELU

Ryhmäajattelu (groupthink) on viestintäprosessi, joka kehittyy, kun ryhmän jäsenet alkavat ajatella samankaltaisesti. Käsitteen ryhmäajattelu on luonut Janis. Ryhmäajattelu heikentää yleensä ryhmän tehokasta päätöksentekoa muun muassa siksi, ettei ryhmän sisällä esitetä eriäviä mielipiteitä tai vaihtoehtoisia ratkaisuideoita.

Ryhmäajattelun voi tunnistaa muun muassa seuraavista seikoista:


  • Jäsenet tuntevat painetta olla aina samaa mieltä.
  • Ryhmä yliarvioi omat kykynsä ja moraalinsa. Ryhmä kuvittelee toimivansa virheettömästi.
  • Ryhmässä tehdään riskialttiita päätöksiä.
  • Ryhmässä ei kuunnella kritiikkiä, vaan kuunnellaan vain sellaista informaatioita, mikä vahvistaa ryhmän omaa käsitystä asiasta.
  • Muita ryhmiä pidetään moraalisesti ja älyllisesti huonompina.
  • Päätöksenteon pohjana olevien vaihtoehtojen määrä on minimaalinen.


Ryhmäajattelun syntyminen on todennäköisempää, jos ryhmä on hyvin kiinteä, eivätkä jäsenet halua muutosta ryhmän tilanteeseen. Paine ajatella samankaltaisesti kasvaa, jos ryhmä ei ole tekemisissä muiden ihmisten kanssa tai jos se hankkii vain yksipuolista informaatiota asiasta. Myös ryhmän ulkopuolinen paine, esimerkiksi kiireinen aikataulu, voi johtaa ryhmäajattelun syntyyn. Jos päätös pitää tehdä hyvin nopeasti, kriittinen ajattelu unohtuu, eikä vaihtoehtoja pohdita riittävän tarkasti.

MITEN RYHMÄAJATTELUN VOI ESTÄÄ?

Ryhmäajattelun oireiden havaitseminen auttaa huomaamaan ilmiön ja sitä voi yrittää ennaltaehkäistä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • Ryhmässä on avoin ilmapiiri, eri näkökantojen esiin tuominen on hyväksyttävää.
  • Ryhmään valitaan demokraattinen johtaja, joka hyväksyy erilaiset mielipiteet.
  • Ryhmään valitaan kriittinen jäsen, joka esittää myös eriäviä mielipiteitä.
  • Hankitaan monipuolista informaatiota.
  • Annetaan toiselle ryhmälle sama tehtävä, jolloin ryhmät voivat kontrolloida toisiaan.

KONFLIKTI

Konflikti- eli ristiriitatilanteet kuuluvat olennaisena osana ryhmän päätöksentekoon. Koska ryhmän jäsenillä on erilaiset arvot, uskomukset, mieltymykset ja tärkeysjärjestys, on luonnollista, että asioista syntyy erimielisyyksiä. Erimielisyydet voivat liittyä esimerkiksi ryhmän jäseniin, käsiteltävään asiaan, asian käsittelytapaan tai ryhmän työnjakoon.

MITEN SUHTAUTUA KONFLIKTIIN?

Ihmiset suhtautuvat konfliktitilanteisiin eri tavoin ja suhtautumistapoja voidaan kuvata jakamalla ne viiteen pääryhmään:

Vetäytyvä tyyli

Kofliktia halutaan välttää viimeiseen saakka. Riitely on pahin mahdollinen vaihtoehto, joten on turvallisempaa vetäytyä tilanteesta.

Sovitteleva tyyli

Suhde kofliktin toiseen osapuoleen on tärkeä, eikä omilla tavoitteilla ole niin merkitystä. Tilanteen sovitteleminen on tärkeämpää kuin ongelman ratkaiseminen.

Aggressiivinen tyyli

Omat tavoitteet ovat hyvin tärkeitä ja niihin pyritään jääräpäisesti. Päämäärän saavuttamiseksi ihmissuhteet saavat kärsiä. 

Kompromissityyli

Omat tavoitteet ja ihmissuhteet ovat tärkeitä, mutta eivät mikään kynnyskysymys. Kompromissi on parempi ratkaisu kuin asioiden pohdiskeleminen.

Ongelmanratkaisutyyli

Hyvät ihmissuhteet ja omat tavoitteet ovat tärkeitä, tavoitteena on saavuttaa ratkaisu, joka on kaikille hyödyllinen. Konfliktitilanne ei ahdista, vaan se on ongelmanratkaisutilanne, johon pitää suhtautua avoimin mielin. 


MITEN KONFLIKTIN VOI RATKAISTA?

Konfliktitilanteita ei tulisi välttää, sillä onnistuneesti ratkaistu konflikti voi avartaa päätöksentekoa, avata viestintäsolmuja ja luoda parempaa ryhmähenkeä jäsenten välille. Konfliktin voi yrittää ratkaista esimerkiksi seuraavanlaisen tapahtumaketjun avulla:


  • tunnista konfliktin olemassaolo
  • pyri yhteisymmärrykseen perustuvaan ratkaisuun
  • hanki ulkopuolinen sovittelija
  • sovittelija analysoi tilanteen
  • kerätään, arvioidaan ja analysoidaan ratkaisuvaihtoehtoja
  • kun ratkaisu on keskusteltu ja muotoiltu valmiiksi, siitä tehdään kirjallinen päätös
  • seurataan, että tehty ratkaisu toimii



Konfliktin positiivisia puolia:

  • voidaan ymmärtää paremmin sekä tehtävää että ihmisiä
  • jäsenten motivaatio voi nousta
  • voidaan saada aikaan parempi päätös
  • ryhmän koheesio paranee

Konfliktin negatiivisia
puolia:

  • negatiiviset tunteet heräävät
  • jos konflikti etenee liian pitkälle, se voi heikentää ryhmän koheesiota
  • konflikti voi hajottaa ryhmän
  • ryhmän huomio voi kiinnittyä tehtävän sijasta konfliktiin


Sivun alkuun


Lähteet: 

Brilhart, J.K. & G.J. Galanes 1992. Effective group discussion. Dubuque: Wm.C. Brown.

Hirokawa, R.Y. & S.P. Poole 1996. Communication and group decision-making. Thousand Oaks (Calif.): SAGE