Jyväskylän yliopisto Kielikeskus puheviestintä > tietomajakka> viestintä ryhmässä > ryhmän määrittelyä

PERUSTEITA

Puheviestinnän määrittelyä
Viestijäkuva

Kuunteleminen
Valmistautuminen
Kohdentaminen
Havainnollistaminen
Argumentointi

ESIINTYMINEN

Esiintymistilanteet
Esiintymistaidot
Esiintymisjännitys

VIESTINTÄ RYHMÄSSÄ

Ryhmän määrittelyä
Ryhmäviestintä

Päätöksenteko
Kokoustaidot
Neuvottelutaidot

TEHTÄVÄT

 

RYHMÄN MÄÄRITTELYÄ


Mikä ryhmä on?

Primaari-ja sekundaariryhmät

Miten ryhmä kehittyy?

Ryhmän kulttuuri - Normit ja säännöt

Ryhmätyöskentelyn etuja ja haittoja

MIKÄ RYHMÄ ON?

  Ihminen kuuluu luonnostaan moniin erilaisiin ryhmiin. Vastasyntyneen lapsen ensimmäinen ryhmä on perhe ja kasvaessaan hän muun muassa leikkii, opiskelee, harrastaa ja tekee töitä ryhmissä. Ryhmään kuuluminen on ihmisen perustarpeita ja ryhmässä toimimisen ja viestimisen taitoja tarvitaan lähes päivittäin. 

Puheviestinnässä tarkastellaan pienryhmien (small group) toimintaa. Ryhmän ja pienryhmän käsitteitä on määritelty alan kirjallisuudessa monella eri tavalla. Useimpien tutkijoiden mukaan pienryhmälle tyypillistä on, että 


  • jäsenten määrä on vähintään kolme, harvemmin yli 15
  • jäsenet tunnistavat toisensa
  • jäsenet tuntevat kuuluvansa ryhmään
  • käytetään verbaalista ja nonverbaalista viestintää 
  • ryhmällä on yhteiset normit ja säännöt
  • ryhmällä on yhteinen päämäärä ja jäsenet ovat sitoutuneet tavoitteeseen

PRIMAARI- JA SEKUNDAARIRYHMÄT

Ryhmät voidaan jakaa primaari- ja sekundaariryhmiin. Primaariryhmät ovat pitkäkestoisia ja niiden jäsenillä on läheiset suhteet. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi perhe ja ystäväporukat. Sekundaariryhmät tarkoittavat ryhmiä, jotka syntyvät tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, esimerkiksi päätöksentekoa tai ongelmanratkaisua varten. Sekundaariryhmien jäsenten suhteet ovat etäisemmät ja kontaktit harvempia kuin primaariryhmien. Esimerkkejä sekundaariryhmistä ovat harrastusryhmät, oppimisryhmät, ongelmanratkaisuryhmät ja komiteat. Primaari- ja sekundaariryhmät ovat ääripäitä jatkumolla, johon kaikki ryhmät sijoittuvat.

MITEN RYHMÄ KEHITTYY?

Ryhmädynamiikka tarkoittaa ryhmän kehitysvaiheiden sekä ryhmän jäsenten välisen ja ryhmien välisen vuorovaikutuksen kuvaamista ja analysointia. Ryhmän syntyminen ei tapahdu hetkessä, vaan ryhmän syntymisprosessi (ryhmäytyminen) vie aikaa.  Barke ja Frey (1997) kuvaavat ryhmän kehittymistä seuraavanlaisten vaiheiden avulla.


 1. Ryhmään liittyminen
 2. Toisten kohtaaminen
 3. Työhön ryhtyminen
 4. Ryhmän lopettaminen.

Esimerkiksi jos opiskeluryhmä alkaa tehdä ryhmätyötä, he valikoituvat ensin pienempiin ryhmiin. Ryhmän jäsenet kohtaavat toisensa, tutustuvat ja vaihtavat mielipiteitä ja ideoita. Sen jälkeen he ryhtyvät tekemään tehtävää ja kun työ on saatu valmiiksi, ryhmätyöskentely loppuu. Toinen hyvin usein esitetty ryhmän kehitysvaiheita kuvaava jaottelu on peräisin Tuckmanilta (1977). Usein ryhmä kehittyy konfliktien kautta ja ryhmäajattelu voi olla ideoiden kehittymisen tiellä.

RYHMÄN KULTTUURI, NORMIT JA SÄÄNNÖT

Ryhmän kulttuuri tarkoittaa niitä käyttäytymistapoja, arvoja, uskomuksia ja normeja, joita ryhmässä pidetään hyväksyttävinä. Myös jäsenten väliset suhteet, roolit ja statuserot vaikuttavat ryhmän kulttuurin muotoutumiseen. Ryhmien kulttuurien eron voi havaita esimerkiksi siitä, että joissain ryhmissä toimitaan hyvin virallisesti, toisissa taas lasketaan leikkiä ja vitsaillaan paljonkin. Ryhmän kulttuuri kehittyy ja muuttuu sen mukaan, miten ryhmä kehittyy ja muuttuu. 

Ryhmätyöskentelyn alkuvaiheessa ryhmässä määrittyvät säännöt ja normit, joiden mukaisesti jäsenet toimivat ryhmässä. Säännöt ovat käyttäytymisohjeita,  esimerkiksi ryhmäläiset ovat voineet sopia, että tapaamisiin tullaan aina ajoissa.  Säännöt voidaan joskus kirjoittaa ylöskin. Normi tarkoittaa käyttäytymiseen liittyvää odotusta siitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja sopivaa käytöstä ja niitä harvemmin kirjoitetaan ylös.

Vaikka ryhmä luo itse omat norminsa, jäsenten normikäsitykseen vaikuttavat kulttuurin yleiset käsitykset sopivasta käytöksestä. Esimerkiksi jos olkapäät paljastavien vaatteiden käyttäminen on kulttuurissa yleisesti tuomittavaa käytöstä, hyvin todennäköisesti myös ryhmän jäsenet ajattelevat niin. Normit paljastuvat helposti silloin, kun ryhmään tulee uusi jäsen ja hän tietämättään rikkoo ryhmän normia. 

RYHMÄTYÖSKENTELYN ETUJA JA HAITTOJA

Ryhmätyöskentely ei aina suju ilman ongelmia, mutta se on ymmärrettävää, koska ryhmä koostuu aina erilaisista ja eri tavalla ajattelelevista ihmisistä. Ryhmätyössä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. 


etuja

  • Jäsenet ovat erilaisia ja heillä on erilaista tietotaitoa, erilaisia arvoja, ihanteita, ajatuksia ja kokemuksia.
  • Ryhmä keksii enemmän ideoita kuin yksilö.
  • Ryhmä on enemmän kuin osiensa summa.
  • Voidaan hyödyntää erilaisia ongelmanratkaisukeinoja.
  • Jos ryhmässä on hyvä ilmapiiri, ryhmätyöskentely on hauskaa.


haittoja

  • Koska jäsenillä on erilaisia mielipiteitä, arvoja ja uskomuksia, asioiden käsittely ja päätöksenteko saattavat kestää kauan.
  • Jäsenten huonot välit heikentävät työskentelyilmapiiriä.
  • Ryhmäajattelu, groupthink
  • Konfliktitilanteiden huono selvittäminen voi johtaa jopa ryhmän hajoamiseen.
  • Yhteisen tapaamisajankohdan löytäminen voi olla hankalaa.

Ryhmäviestintään liittyvistä ilmiöistä, päätöksenteosta, ongelmanratkaisusta, konfliktista ja ryhmäajattelusta voit lukea enemmän päätöksenteko-sivuilta. Ryhmän viestinnästä ja ryhmäviestintätaidoista voit lukea Ryhmäviestintä
-sivulta.

 Sivun alkuun

Lähteet:

Brilhart, J.K. & G.J. Galanes 1992. Effective group discussion. Dubuque: Wm.C. Brown.

Frey, L.R. (toim.) 1994. Group communication in context. Hillsdale (N.J.): Lawrence   Erlbaum.

Takala, E. & M. Gerlander (toim.) 1995. Polkuja puheviestintään. Jyväskylä: Avoimen yliopiston julkaisusarja, oppimateriaaleja 3.