RYHMÄN MÄÄRITTELYÄ
|
|
Mikä ryhmä on? |
|
|
Primaari-ja sekundaariryhmät |
|
|
Miten ryhmä kehittyy? |
|
|
Ryhmän kulttuuri - Normit ja säännöt |
|
|
Ryhmätyöskentelyn etuja ja haittoja |
MIKÄ RYHMÄ ON?
Ihminen kuuluu luonnostaan moniin erilaisiin ryhmiin. Vastasyntyneen lapsen ensimmäinen ryhmä on perhe ja kasvaessaan hän muun muassa leikkii, opiskelee, harrastaa ja tekee töitä ryhmissä. Ryhmään kuuluminen on ihmisen perustarpeita ja ryhmässä toimimisen ja viestimisen taitoja tarvitaan lähes päivittäin.
Puheviestinnässä tarkastellaan pienryhmien (small group) toimintaa. Ryhmän ja pienryhmän käsitteitä on määritelty alan kirjallisuudessa monella eri tavalla. Useimpien tutkijoiden mukaan pienryhmälle tyypillistä on, että
|
|
PRIMAARI- JA SEKUNDAARIRYHMÄT
Ryhmät voidaan jakaa primaari- ja sekundaariryhmiin. Primaariryhmät ovat pitkäkestoisia ja niiden jäsenillä on läheiset suhteet. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi perhe ja ystäväporukat. Sekundaariryhmät tarkoittavat ryhmiä, jotka syntyvät tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, esimerkiksi päätöksentekoa tai ongelmanratkaisua varten. Sekundaariryhmien jäsenten suhteet ovat etäisemmät ja kontaktit harvempia kuin primaariryhmien. Esimerkkejä sekundaariryhmistä ovat harrastusryhmät, oppimisryhmät, ongelmanratkaisuryhmät ja komiteat. Primaari- ja sekundaariryhmät ovat ääripäitä jatkumolla, johon kaikki ryhmät sijoittuvat.
MITEN RYHMÄ KEHITTYY?
Ryhmädynamiikka tarkoittaa ryhmän kehitysvaiheiden sekä ryhmän jäsenten välisen ja ryhmien välisen vuorovaikutuksen kuvaamista ja analysointia. Ryhmän syntyminen ei tapahdu hetkessä, vaan ryhmän syntymisprosessi (ryhmäytyminen) vie aikaa. Barke ja Frey (1997) kuvaavat ryhmän kehittymistä seuraavanlaisten vaiheiden avulla.
|
|
|
Esimerkiksi jos opiskeluryhmä alkaa tehdä ryhmätyötä, he valikoituvat ensin pienempiin ryhmiin. Ryhmän jäsenet kohtaavat toisensa, tutustuvat ja vaihtavat mielipiteitä ja ideoita. Sen jälkeen he ryhtyvät tekemään tehtävää ja kun työ on saatu valmiiksi, ryhmätyöskentely loppuu. Toinen hyvin usein esitetty ryhmän kehitysvaiheita kuvaava jaottelu on peräisin Tuckmanilta (1977). Usein ryhmä kehittyy konfliktien kautta ja ryhmäajattelu voi olla ideoiden kehittymisen tiellä.
RYHMÄN KULTTUURI, NORMIT JA SÄÄNNÖT
Ryhmän kulttuuri tarkoittaa niitä käyttäytymistapoja, arvoja, uskomuksia ja normeja, joita ryhmässä pidetään hyväksyttävinä. Myös jäsenten väliset suhteet, roolit ja statuserot vaikuttavat ryhmän kulttuurin muotoutumiseen. Ryhmien kulttuurien eron voi havaita esimerkiksi siitä, että joissain ryhmissä toimitaan hyvin virallisesti, toisissa taas lasketaan leikkiä ja vitsaillaan paljonkin. Ryhmän kulttuuri kehittyy ja muuttuu sen mukaan, miten ryhmä kehittyy ja muuttuu.
Ryhmätyöskentelyn alkuvaiheessa ryhmässä
määrittyvät säännöt ja normit, joiden
mukaisesti jäsenet toimivat ryhmässä. Säännöt
ovat käyttäytymisohjeita, esimerkiksi ryhmäläiset
ovat voineet sopia, että tapaamisiin tullaan aina ajoissa.
Säännöt voidaan joskus kirjoittaa ylöskin. Normi
tarkoittaa käyttäytymiseen liittyvää odotusta siitä,
mikä on tarkoituksenmukaista ja sopivaa käytöstä
ja niitä harvemmin kirjoitetaan ylös.
Vaikka ryhmä luo itse omat norminsa, jäsenten normikäsitykseen
vaikuttavat kulttuurin yleiset käsitykset sopivasta käytöksestä.
Esimerkiksi jos olkapäät paljastavien vaatteiden käyttäminen
on kulttuurissa yleisesti tuomittavaa käytöstä, hyvin
todennäköisesti myös ryhmän jäsenet ajattelevat
niin. Normit paljastuvat helposti silloin, kun ryhmään tulee
uusi jäsen ja hän tietämättään rikkoo
ryhmän normia.
RYHMÄTYÖSKENTELYN ETUJA JA
HAITTOJA
Ryhmätyöskentely ei aina suju ilman ongelmia,
mutta se on ymmärrettävää, koska ryhmä koostuu
aina erilaisista ja eri tavalla ajattelelevista ihmisistä. Ryhmätyössä
on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
|
|
Ryhmäviestintään liittyvistä ilmiöistä,
päätöksenteosta, ongelmanratkaisusta, konfliktista
ja ryhmäajattelusta voit lukea enemmän päätöksenteko-sivuilta.
Ryhmän viestinnästä ja ryhmäviestintätaidoista
voit lukea Ryhmäviestintä
-sivulta.
Lähteet:
Brilhart, J.K. & G.J. Galanes 1992. Effective group discussion. Dubuque: Wm.C. Brown.
Frey, L.R. (toim.) 1994. Group communication in context. Hillsdale (N.J.): Lawrence Erlbaum.
Takala, E. & M. Gerlander (toim.) 1995. Polkuja puheviestintään.
Jyväskylä: Avoimen yliopiston julkaisusarja, oppimateriaaleja
3.