Jyväskylän yliopisto Kielikeskus puheviestintä > tietomajakka> perusteita > havainnollistaminen

PERUSTEITA

Puheviestinnän määrittelyä
Viestijäkuva

Kuunteleminen
Valmistautuminen
Kohdentaminen
Havainnollistaminen
Argumentointi

ESIINTYMINEN

Esiintymistilanteet
Esiintymistaidot
Esiintymisjännitys

VIESTINTÄ RYHMÄSSÄ

Ryhmän määrittelyä
Ryhmäviestintä

Päätöksenteko
Kokoustaidot
Neuvottelutaidot

TEHTÄVÄT



HAVAINNOLLISTAMINEN

Mitä havainnollistaminen on?

Havainnollistamisen tarkoitus

Kielelliset keinot

Nonverbaaliset keinot

Havainnollistavat apuvälineet

MITÄ ON HAVAINNOLLISTAMINEN?

Havainnollistaminen tarkoittaa teoreettisen, käsitteellisen, epätäsmällisen tai abstraktin sanoman muuttamista helposti vastaanotettavaksi, ymmärrettäväksi ja kuunneltavaksi. 

Puheen havainnollistaminen on tärkeää, jotta kuulija pystyisi vastaanottamaan ja ymmärtämään sanoman mahdollisimman hyvin. Havainnollisuuden merkityksen huomaa yleensä vasta silloin, kun sanoma jää liian epäselväksi. Kuulija-analyysin tekeminen auttaa arvioimaan havainnollistamisen tarvetta. Jos puhujan käyttämät esimerkit eivät liity lainkaan kuulijoiden kokemuspiiriin, niistä ei ole heille hyötyä sanoman ymmärtämisessä.


HAVAINNOLLISTAMISEN TARKOITUS

  • selventää tietoa 
  • vahvistaa perusteluja
  • auttaa ymmärtämään asiaa
  • lisätä mielenkiintoa
  • elävöittää esitystä
  • parantaa muistamista
  • auttaa esittäjää jäsentämään esitystään

Havainnollistamisen käyttö vaatii suunnittelua ja harkintaa. Havainnollistamiseen ei päde lausahdus "mitä enemmän sen parempi", sillä liiallinen havainnollistaminen voi tehdä esityksestä entistä sekavamman. Esityksen suunnittelussa kannattaa miettiä, millä tavalla havainnollistaminen tukee tai selkeyttää esitystä.

Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon myös se, missä vaiheessa havainnollistaminen on tarpeellista ja millä tavalla se kannattaa tehdä. Havainnollistamisen keinoja ovat esimerkiksi kielelliset ja nonverbaaliset keinot. Puhumista voi havainnollistaa myös erilaisten apuvälineiden avulla.

KIELELLISET KEINOT

Puhe-esityksessä käytettävän kielen tulisi olla kuunneltavaksi tarkoitettua. Puheen ymmärtäminen jää yleensä yhden kuuntelukerran varaan, joten puhujan ei kannata käyttää liian monimutkaisia lauserakenteita tai lauseenvastikkeita. Kielellisiin havainnollistamisen keinoihin kuuluu esimerkiksi havainnollistavien ja kuvaavien sanojen käyttö. Seuraavaan taulukkoon on koottu erilaisia kielellisen havainnollistamisen keinoja.


  • sanojen ja ilmausten valinta, esimerkiksi yksiselitteiset, konkreettiset ja tutut sanat
  • lyhyet lauseet
  • kohdentaminen yleisölle
  • esimerkit, vertaukset, täsmennykset, kysymykset, rinnastukset, sekä metaforat eli kielikuvat
  • loogisuus, johdonmukaisuus, jäsentäminen
  • siirtymät, kuten "seuraavaksi" tai "ensiksi...toiseksi"
  • käsitteiden määritteleminen selkeästi
  • yhteenvedon tekeminen asiakokonaisuuden jälkeen
  • tärkeiden asioiden toistaminen.


 

 

NONVERBAALISET KEINOT

Nonverbaalinen viestintä kuuluu kokonaisvaltaiseen viestintään ja sen avulla voi tehostaa ja havainnollistaa puhetta. Nonverbaaliseen havainnollistamiseen kuuluvat sekä äänen keinot että äänettömän ilmaisun keinot. 

Äänen keinot

Äänellä havainnollistamisen keinoja ovat muun muassa tauotus, puhenopeuden ja -rytmin vaihtelu, äänen voimakkuuden vaihtelu ja painottaminen. Asiakokonaisuuksien välissä ja vaikeiden asioiden jälkeen kannattaa pitää taukoja, jotta kuulijalle jää aikaa sulatella asioita. Puhenopeuden ja -rytmin sekä äänen voimakkuuden vaihtelut elävöittävät ja havainnollistavat puhetta. Painottamisen avulla voi korostaa tärkeimpiä asioita.

Äänettömän ilmaisun keinot

Äänettömän ilmaisun keinoja ovat esimerkiksi eleet, ilmeet ja liikkeet. Katsekontakti vahvistaa sanoman perillemenoa ja katseen kautta saa välitöntä palautetta kuulijoiden reaktioista ja suhtautumisesta. Eleiden ja käsien avulla voi havainnollistaa esimerkiksi erilaisia muotoja ja kokoja. Myös puheen ja liikkeen yhdistäminen voi tukea sanoman ymmärrettävyyttä. 

HAVAINNOLLISTAVAT APUVÄLINEET

Havainnollistamisen apuna voi käyttää monenlaisia apuvälineitä. Puhe-esityksen suunnitteluvaiheessa voi miettiä, mikä apuväline on tarkoituksenmukaisin ja tehokkain kyseiseen esitykseen. Havainnollistamisen apuna voi käyttää muun muasssa piirtoheitintä, presentaatio-ohjelmia, liitutaulua, kuvia, diakuvia, esineitä, ääni- ja kuvanauhoja, karttoja ja monisteita.  Vinkkejä havaintovälineiden kayttöön!


Sivun alkuun



Lähteet: 

Valo, M. & M. Almonkari 1995. Puheviestinnän tietoa ja taitoa. Otava: Helsinki.

Gronbeck, B.E., McKerrow, R.E., Ehninger, D. & Monroe, A.H. 1997. Principles and types on speech communication. 3th ed. New York: Longman.