Välitä runon oivaltamisen prosessi lukijalle
asti
- Runon tulkinnassa et voi etsiä mitään oikeata, ennalta
määrättyä ratkaisua.
- Et voi analysoida runoa koskaan tyhjentävästi, lopullisesti.
- Runoanalyysiasi ei voi mitata jonkun opettajan mielessään
hahmottamien kriteerien ja tulkintojen mukaan.
- Runo avautuu harvoin kaikille lukijoille samalla tavalla.
- Jokainen lukija viime kädessä antaa runolle lopullisen merkityksen
- omansa.
- Kenelle muuten kirjoitat? Et ainakaan pelkästään opettajalle
- ehkä löydät foorumin itse: pieni kirjallisuuspiiri, suuri
lehdenlukijajoukko?
- Älä ylistä jotakin runoa haltioituneesti - se on yleensä
epäaitoa.
- Älä toisaalta esitä kiihkeää
teilausta.
Tulkitse runoa vakuuttavasti: kerro runosta, älä itsestäsi
- Tulkitse runoa niin, että väitteesi perustuvat itse runoon
eli ne ovat runon avulla todennettavissa.
- Voit havainnollistaa tekstiäsi runositaatein - niitä ei saa
olla liikaa: pääpainon on oltava omassa tekstissäsi eikä
sitaateissa ja vain niiden kommenteissa.
- Älä harhaile mielijohteiden mukaan, pysy asiassa eli runossa.
- Jäsentele analyysi loogisesti eteneväksi.
- Anna analyysillesi muu otsikko kuin runon ja sen tekijän nimi.
- Mainitse kuitenkin johdatteluvirkkeissä runoilijan nimi ja runon
nimi.
- Puhu analyysissasi vakuuttavin lajinimityksin (proosaruno,
balladi, kalevalanmitta, tanka, haiku) sekä perustermein (säe,
säkeistö, riimi, rytmi, sointuisuus, loppusointu, sisäsointu,
alkusointu jne). Näin saat analyysiisi vakuuttavuutta. (Ks. Runouden
sanastoa.)
Aseta analyysissasi ja tulkinnassasi kysymyksiä
- Mikä on runon nimi? Aukeaako vaikea nimi (vapauttavasti) vasta
runon lopussa?
- Miksi runolla ei olekaan nimeä?
- Onko runo vapaamittainen vai riimitetty vaiko proosaruno?
- Millaisia lauseet ovat: käyttääkö runoilija toistoa,
alkusointuja, sisäsointuja, loppusointuja?
- Millainen on lauserytmi?
- Minkälainen on runon kokonaisuus? Mikä on keskeinen aihe?
- Milloin runo on kirjoitettu? Mitä aikaa vasten sitä voi tulkita?
- Mikä on runon näkökulma? Kuka siinä puhuu? Runon
minä, ulkopuolinen kertoja tms.?
- Mikä on runon sävy, tyyli, äänenpainot? Miten sanat
ja sanojen järjestys luovat ne?
- Minkälainen on runon puhetapa (huokaus, kaipaus, toive, pelko,
unelma, toteamus, kuvaus, kertomus, pohdinta, mielipide, käsky)?
- Onko runon aiheena rakkaus, suru, kaiho, kaipuu, katkeruus, inho, viha
vai jokin muu?
- Onko runo vakava, ironinen, ivaileva, humoristinen,
leikittelevä, pateettinen?
- Minkälaisia kerroksia runosta paljastuu? Vihasta rakkauteen tai
päinvastoin?
Aseta myös runolle kysymyksiä
- Tarkastele runon ympäristöä, henkilöitä ja
tapahtumia.
- Kuka on runon minä? Mitä hänestä saa irti?
- Runon minää ei saa sekoittaa runoilijan persoonaan.
- Mitä runon minä tekee, kokee, tuntee, pohtii?
- Millainen on runon tilanne, tunnelma tai tapahtuma?
- Tapahtuuko tilanteessa muutos?
- Mitkä yksityiskohdat (sanat) osoittavat tietyn tunnelman tai tunteen?
- Mitä laajempaa tai yleisempää ilmiötä
runon tilanne, tunnelma tai tapahtuma voisi kuvata?
- Mikä on runon sanoma?
Etsi runon kielelliset tehokeinot: lausemuodot
- Huomaa kysymykset ja huudahdukset.
- Noteeraa puhuttelu.
- Onko runossa antiteeseja eli vastakohta-asetteluja (mutta- tai
vaan-asetteluja).
- Noteeraa normaalilauseesta poikkeava sanajärjestys (inversio).
- Noteeraa sidesanojen - esim. ja-sanojen - poisjättö (asyndeton)
tai tavallista runsaampi käyttö (polysyndeton) rinnastuksissa.
- Noteeraa liioitteleva paisutus (hyperbola).
- Noteeraa toisto, tehotoisto tai esim. kalevalainen kerto (parallelismi).
- Noteeraa ellipsi, sananheitto: sanojen puuttuminen silloin kun ajatus
selviää ilman sanan tai kokonaisen lauseen sanomista.
- Onko runon välimerkityksellä ja muulla ulkoisella
asettelulla tahdottu vaikuttaa? Miten typografia vaikuttaa: sisennykset,
ylipitkät säkeet, poikkeukselliset sanojen asettelut, normienvastaiset
kirjoitustavat?
Etsi runon symbolit eli vertauskuvat ja kielikuvat
- Lyriikan symboleja tulkiten pääset lähestymään
runoilijan persoonallisuutta.
- Runon sanat ovat usein symboleja ja sisältävät sivumerkityksiä,
joita ei asiateksteissä ole.
- Symbolit ovat monenasteisia vertauskuvia: niihin liittyy usein raju
rinnastus, esim. Uuno Kailaan runossa "Verkossa",
jossa kala rimpuilee.
- Kielikuvista tavallisimmat ovat vertaus (niin kuin) ja siitä kehittynyt
metafora.
- Metafora (Olet sika) eroaa vertauksesta (Olet kuin sika).
- Personifikaatio tarkoittaa elottoman esittämistä elollisena.
- Eufemismi peittää sanamuodollaan jotakin epämiellyttävää,
kauheaa tai piinallista ja sanoo sen lieventäen, kiertäen tai
päinvastaisesti (karhu - Otso, Hyvän toivon niemi)
|
