Kotona

Tänään oli omituinen päivä. Niitä kai kutsutaan vapaapäiviksi.

Heräsin aamulla itsepintaiseen naputukseen. Ajattelin ensin, että ei kai nyt viikonloppuna kukaan remontoi. Mikä ihmeen talo tämä oikein on? Laitoin pääni tyynyn alle ja toivoin, ettei naputus kuuluisi sinne ja suljin silmäni tiukemmin.

Nap. Nap.

Ääni kuului yhä. Se ei ollut säännöllistä, vaan enemmänkin aaltoilevaa naputusta, joka välillä kiihtyi, välillä loppui kokonaan mutta juuri kun luulin, että nyt se on ohi, naputus alkoi taas. Ehkä se jopa koveni tai sitten minusta vain tuntui siltä. Muutama tunti lisäunta olisi ollut paikallaan.

Kömmin tuskastuneena ylös sängystä ja yritin paikantaa, mistä naputus kuului. Yläkerrasta se ei ainakaan tullut, eikä naapurista. No nyt se taas lakkasi. Hyvä niin. Avasin keittokomeron oven. Niinpä niin. Voisi sitä tiskatakin välillä. Kahvia. Se oli nyt ainoa päämääräni. Missä se suodatinpussipaketti on? Entä purut? Kahvinkeittimen pannua ei ainakaan tarvinnut etsiä. Olen aikamoinen käsi. Hajotin pannun toissapäivänä, kun vieraanvaraisena isäntänä ajattelin tarjoilla kahvia uudelle naapurilleni. Joimmekin teetä. Niin, siis kahvi oli keitettävä aivan uudella manuaalimenetelmällä.
  1. Keitä vedenkeittimellä vettä.
  2. Ota termoskannu ja kahvinkeittimen suodatin.
  3. Aseta ne päällekkäin.
  4. Laita suodatinpussi ja purut suodattimeen
  5. Kaada kuumaa vettä hitaasti lirutellen.
HUOM! Kannattaa varoa, ettei vettä mene suodattimen laitojen yli. Silloin voi tulla pahoja palovammoja…

Kahvi liritti termoskannuun ja naputus alkoi taas. Hitsi, mikä aamu. Tuliko naputus ulkoa? Ihan kuin se kuuluisi ikkunan takaa. Mahdotonta. Tämä on viides kerros ja paloportaatkin ovat liian kaukana. Avasin verhot.
Ja mitä näinkään. Hassu lintu seisoi ikkunalaudallani ja naputti ikkunaani.

Menin aivan ikkunan lähelle mutta lintu vain katseli minua ja naputteli määrätietoisena. Terve. Mitäs tipi. Siinä se vain ihmetteli. Sanoin linnulle, että lopetapa jo. Mikä herätys tuo tuommoinen on ja onko nyt kivaa.

Ja sitten tietysti ajattelin, että hyvin menee mullakin. Puhun aamuseitsemältä vapaapäivänäni linnulle. Get a life.

Join kahvin ja söin hieman purujakin. Pitäisi hankkia se pannu.

Lintu katseli minua yhä ja aina välillä napautti lasia. Ihankuin se olisi huomionkipeä. No, eipä se minua häirinnytkään enää. No niin, se siitä aamusta.


Etusivu Kotona Kaupungilla Puistossa
Etappi8 Etappi7 Etappi6 Etappi5 Etappi4 Etappi3 Etappi2 Etappi1