Kaupungilla
 |
Hyppään
nyt ajassa pari tuntia eteenpäin, kun jotenkin tuntuu, ettei
päiväkirjaan kannata ihan kaikkea kirjoittaa. Ulkona oli aurinkoinen ilma mutta katupöly häiritsi minua. Tallustelin kohti divaria, kun kuulin nimeäni huudettavan. Katsoin ylös ja näin linnun. |
|
Hätkähdin mutta tajusin aika nopeasti, että Jaakko se oli, joka kutsui minua eikä lintu. Jaakko on vanha pelikaveri, jonka kanssa tiet erkanivat aikanaan mutta morjestamme yhä ja puhumme niitä näitä. Nyt Jaakko oli menossa kauppaan. Jaakko on kova bilihile yhä ja nyt hän halusi kysyä mielipidettäni siitä, mitä kotipirskeiden juoma- ja ruokalistalle kannattaa hankkia. Kävimme tärkeimmät läpi:
|
 |
 |
No
oikeastaan Jaakko ei ollut se syy, miksi kirjoitan tästä
vaan se lintu. Kun Jaakko meni menojaan, lintu istua tökötti yhä liikennemerkin päällä. Oliko se se sama aamun ärsyttäjä? Ainakin se näytti siltä. Ja ihan kuin todistaakseen lilntu napautti liikennemerkkiä jotenkin tuttavalliseen sävyyn. Hah. Kai se sitten oli. Olin saanut ystävän. Yhtäkkiä lintu pyrähti lentoon. Kauas se ei mennyt. Vain kadun päähän ja jäi liikennevalon päälle katselemaan minua. No mikäpäs siinä. Seuraan nyt sitten vaikka lintua, niin omituinen tilanne oli, etten muutakaan keksinyt. Pääsin liikennevaloihin ja lintu nousi taas lentoon ja lennähti parinkymmenen metrin päähän. Ja minä seurasin. Ja tätä jatkui vain. Kunnes lintu katosi.
|
 |