OTE TUOMAKSEN PÄIVÄKIRJASTA
klo 06:55- Kotona
Tänään oli omituinen päivä.
Niitä kai kutsutaan vapaapäiviksi. Heräsin aamulla itsepintaiseen
naputukseen. Ajattelin ensin, että ei kai nyt viikonloppuna kukaan
remontoi. Mikä ihmeen talo tämä oikein on? Laitoin pääni
tyynyn alle ja toivoin, ettei naputus kuuluisi sinne ja suljin silmäni
tiukemmin.
Nap. Nap.
Ääni kuului yhä. Se ei ollut säännöllistä,
vaan enemmänkin aaltoilevaa naputusta, joka välillä kiihtyi,
välillä loppui kokonaan mutta juuri kun luulin, että
nyt se on ohi, naputus alkoi taas. Ehkä se jopa koveni tai sitten
minusta vain tuntui siltä. Muutama tunti lisäunta olisi ollut
paikallaan. Kömmin tuskastuneena ylös sängystä ja
yritin paikantaa, mistä naputus kuului. Yläkerrasta se ei
ainakaan tullut, eikä naapurista. No nyt se taas lakkasi. Hyvä
niin.
Avasin keittokomeron oven. Niinpä niin. Voisi
sitä tiskatakin välillä. Kahvia. Se oli nyt ainoa päämääräni.
Missä se suodatinpussipaketti on? Entä purut? Kahvinkeittimen
pannua ei ainakaan tarvinnut etsiä. Olen aikamoinen käsi.
Hajotin pannun toissapäivänä, kun vieraanvaraisena isäntänä
ajattelin tarjoilla kahvia uudelle naapurilleni. Joimmekin teetä.
Niin, siis kahvi oli keitettävä aivan uudella manuaalimenetelmällä.
-
Keitä vedenkeittimellä
vettä.
-
Ota termoskannu ja
kahvinkeittimen suodatin.
-
Aseta ne päällekkäin.
-
Laita suodatinpussi
ja purut suodattimeen
-
Kaada kuumaa vettä
hitaasti lirutellen.
HUOM! Kannattaa varoa, ettei vettä mene
suodattimen laitojen yli. Silloin voi tulla pahoja palovammoja
Kahvi liritti termoskannuun ja naputus alkoi taas.
Hitsi, mikä aamu. Tuliko naputus ulkoa? Ihan kuin se kuuluisi ikkunan
takaa. Mahdotonta. Tämä on viides kerros ja paloportaatkin ovat
liian kaukana. Avasin verhot.
Ja mitä näinkään. Hassu lintu
seisoi ikkunalaudallani ja naputti ikkunaani. Menin aivan ikkunan lähelle
mutta lintu vain katseli minua ja naputteli määrätietoisena.
Terve. Mitäs tipi. Siinä se vain ihmetteli. Sanoin linnulle,
että lopetapa jo. Mikä herätys tuo tuommoinen on ja onko
nyt kivaa. Ja sitten tietysti ajattelin, että hyvin menee mullakin.
Puhun aamuseitsemältä vapaapäivänäni linnulle.
Get a life. Join kahvin ja söin hieman purujakin. Pitäisi
hankkia se pannu. Lintu katseli minua yhä ja aina välillä
napautti lasia. Ihankuin se olisi huomionkipeä. No, eipä se
minua häirinnytkään enää. No niin, se siitä
aamusta.
klo 09:00- Kaupungilla
Hyppään nyt ajassa pari tuntia eteenpäin,
kun jotenkin tuntuu, ettei päiväkirjaan kannata ihan kaikkea
kirjoittaa.
Ulkona oli aurinkoinen ilma mutta katupöly häiritsi minua.
Tallustelin kohti divaria, kun kuulin nimeäni huudettavan. Katsoin
ylös ja näin linnun. Hätkähdin mutta tajusin aika
nopeasti, että Jaakko se oli, joka kutsui minua. Jaakko on vanha
pelikaveri, jonka kanssa tiet erkanivat aikanaan mutta morjestamme yhä
ja puhumme niitä näitä. Nyt Jaakko oli menossa kauppaan.
Jaakko on kova bilihile yhä ja nyt hän halusi kysyä mielipidettäni
siitä, mitä kotipirskeiden juoma- ja ruokalistalle kannattaa
hankkia.
Kävimme tärkeimmät läpi:
No oikeastaan Jaakko ei ollut se syy, miksi kirjoitan tästä
vaan se lintu. Kun Jaakko meni menojaan, lintu istua tökötti
yhä liikennemerkin päällä. Oliko se se sama aamun
ärsyttäjä? Ainakin se näytti siltä. Ja ihan
kuin todistaakseen lilntu napautti liikennemerkkiä jotenkin tuttavalliseen
sävyyn. Hah. Kai se sitten oli. Olin saanut ystävän.
Yhtäkkiä lintu pyrähti lentoon. Kauas se ei mennyt. Vain
kadun päähän ja jäi liikennevalon päälle
katselemaan minua. No mikäpäs siinä. Seuraan nyt sitten
vaikka lintua, niin omituinen tilanne oli, etten muutakaan keksinyt.
Pääsin liikennevaloihin ja lintu nousi taas lentoon ja lennähti
parinkymmenen metrin päähän. Ja minä seurasin. Ja
tätä jatkui vain. Kunnes lintu katosi.
klo 11:15- Puistossa
Katselin ympärilleni ja koitin paikantaa lintua. Puita oli liikaa.
Kaiken sen vehreyden keskellä oli vaikea erottaa pientä lintua.
Ihan kuin se olisi tahallaan mennyt piiloon ja kiusoitteli minua. Tuossa
vaiheessa taas kerran ajattelin, että olinkohan tulossa hulluksi.
Lintu kiusoittelee ja minua vieläpä ärsyttää
se. Haloo.
Päätin unohtaa linnun kokonaan ja bongasin linnun sijasta
jäätelökioskin. Lampsin kiskalle. Yksi Super-tikku olisi
aika kiva. Tai mango-meloni. Tai tiikeri. Aidolla vohvelilla.
|
TAVALLINEN |
AITO VOHVELI |
ISO PALLO |
2€ |
2, 5€ |
PIENI PALLO |
1€ |
1, 5€ |
Ja superit kuten muutkin tikkujäätelöt olivat jostain
syystä jääneet tulematta. Tukussa kai jotain kesätyöntekijöitä.
Niin se tyttö tiskin takaa sanoi.
Otin siis pienen lakritsipallon mutta aidolla vohvelilla. Istahdin
puiston penkille nauttimaan päivästä. Olikin aika mukava
olla puistossa vapaalla ja vain katsella kun kesä tulee. Aurinko
paistoi, minulla oli jäätelö ja niin, näin linnun
vielä kerran. Se saalisti matoa nurmella ja nappasikin sen nokkaansa
ja kiidätti sen yläilmoihin. Sillä oli viereisessä
puussa pesä.
« »
|