|
Tehtävävirikkeitä:
1. Kirjoita nimitysuutinen paikkakunnan lehteen kenestä vain.
2. Laadi kuolinilmoitus lehteen mieluusti todellisesta henkilöstä.
3. Kirjoita merkkipäiväkirjoitus sanoma- tai ammattilehteen
oikeasta kollegastasi.
4. Kirjoita muistokirjoitus sinulle läheisestä henkilöstä, älä kuitenkaan
oman perheen jäsenestä.
5. Kirjoita merkkipäiväpuhe, jonka esität ystävällesi,
kollegallesi tai muulle läheisellesi.
6. Kirjoita muistopuhe, jonka esität ystäväsi,
kollegasi tai muun läheisesi hautajaistilaisuudessa.
7. Kirjoita muistosanat, jotka esität vainajan siunaustilaisuudessa
(kirstun äärellä).
Nimitysuutinen
- Nimitysuutinen on sanoma- tai ammattilehteen kirjoitettava lyhyt tiedotus
johonkin toimeen taikka virkaan nimitetystä henkilöstä.
- Nimitysuutiseen liitetään usein kasvokuva. Kuvateksti on
niukka: pelkkä henkilön nimi.
Muista että vain ilmoitat etkä ota kantaa.
- Kerro mihin tehtävään henkilö (oppiarvo ja koulutus)
on nimetty.
- Kerro missä tehtävässä henkilö on ennen ollut.
- Voit ilmoittaa, kuka hoiti kyseistä tehtävää aikaisemmin.
- Älä luonnehdi persoonaa.
- Lyhimmillään nimitysuutinen on parin virkkeen
mittainen.
Kuolinilmoitus
- Kuolinilmoituksia julkaistaan vain sanomalehdissä.
- Kuolinilmoituksen tärkein tehtävä on tiedottaminen:
kuka on kuollut, milloin ja ketkä ovat omaiset.
- Ilmoituksen alaosa informoi siunaustilaisuudesta.
Rakenna kuolinilmoitus tiedottavaksi.
- Missä lehdessä ilmoitat? Keille laadit ilmoituksen?
- Älä laadi kuolinilmoitusta vainajalle: kuolleet eivät
lue.
- Jätä koskettavat tunteilut vainajaan sopiviin värssyihin.
- Lehden toimitus taittaa eli asettelee kuolinilmoituksen osat.
- Voit vaikuttaa vain sananmuotoihin: johtolauseeseen (Rakkaamme…),
logoon (risti tai muu), värssyyn, omaisten nimiluetteloon sekä siunaustilaisuutta
koskevaan alatekstiin (Siunaus toimitettu…).
- Pane vainajan mahdollinen entinen sukunimi ja omaisten
sukunimet mukaan - vainaja ei jää arvelujen varaan etäisillekään.
- Vältä liikaa tunteilua.
Merkkipäiväkirjoitus ja muistokirjoitus
- Merkkipäivä- ja muistokirjoituksia julkaistaan sanomalehdissä ja
pienryhmälehdissä, kuten ammatti- ja jäsenlehdissä.
- Sanomalehtiin kirjoitetaan tunnetuista taikka tiedetyistä henkilöistä,
ammattilehtiin kollegoista.
- Kirjoitusten tehtävänä on antaa henkilökuva päivänsankarista
tai vainajasta.
- Laatija ei yleensä ole läheinen omainen: ei aviopuoliso,
isä tai äiti, veli tai sisar.
Rakenna merkkipäivä- ja muistokirjoitus lämminhenkiseksi.
- Kerro henkilön elämänvaiheista, opinnoista, ammattiurasta,
ansioista tms. positiivisesti.
- Kenelle ja mihin kirjoitat: laajalle yleisölle sanomalehteen vai
pienelle väelle ammattilehteen?
- Tyylisi muotoutuu sen mukaan, tuleeko juttu paikallislehteen tai laajalevikkiseen
sanomalehteen vai ammattilehteen.
- Voit kirjoittaa merkkipäiväjutun myös eläkkeelle
jäävästä työtoverista ammattilehteen.
- Liitä merkkipäiväkirjoitukseen päivänsankarin
haastattelua: leppoisaan tyyliin.
- Muista että päivänsankarin elämä jatkuu,
vainajan elämä on päättynyt.
- Älä loukkaa ketään edes vihjauksenomaisesti.
Merkkipäiväpuhe ja muistopuhe
- Merkkipäiväpuhe pidetään pyöreitä vuosia
täyttävälle taikka eläkkeelle jäävälle
henkilölle.
- Muistopuhe pidetään laajalle kuulijakunnalle siunaustilaisuudessa
taikka pienemmälle väelle hautajaisissa.
- Puheet laaditaan yleensä ennalta, vaikka niitä ei luettaisikaan
suoraan paperista.
Ota huomioon kuulijakunta: keskinäinen tuttuus.
- Rakenna puhe lämminhenkiseksi: päivänsankaria puhuttelevaksi,
vainajaa herkästi koskettavaksi.
- Kerro henkilöstä asiatietoja ja ansioita kohtuullisesti.
Mainitse silti tärkeät.
- Älä kovasti herkistä ja itketä kuulijoita.
- Hersytä sopivissa kohdin huumorilla.
- Älä ikävystytä liian pitkillä henkilökohtaisilla
muisteloilla.
- Älä kukkoile laajalle yleisölle omilla ammattisalaisuuksillasi äläkä kikkaile
vierailla kielillä.
|
