*Tehtävävirikkeitä
*Runouden sanastoa

*Runoja on muodoltaan monenlaisia
*Voinko oppia kirjoittamaan runoja?
*Mitä runon kirjoittamisesta voi opettaa?
*Runoni aihe, sisältö?
*Onko runolla tehtävä? Miksi kirjoitan runon?

RUNO
"Suomess' ei elä runoilla, ei tule leipä laulamalla."
- Olli Kymäläinen 1889

• Runo on runomittainen tai vapaamittainen, yleensä lyyrisiin muotoihin ja kuviin perustuva kirjallisuuden tuote.
  
  
• Runomitta tarkoittaa painollisten ja painottomien tavujen vaihteluun perustuvaa rytmikaavaa mitallisessa runoudessa.
  
  
• Rytmiyksikkönä on säe, runon rivi. Säkeet muodostavat säkeistön.
  
  
• Vanhassa ja klassisessa runoudessa on täsmällisiä säetyyppejä: kalevalanmitta, heksametri, japanilaiset runomitat: tanka, haiku ym.
  
  
• Rytmin lisäksi runoudessa on sointuisuus eli äänteiden yhteensopivuus, esim. alkusointu ja loppusointu.
  
• Vapaamittaisissa runoissa, joissa ei ole esim. loppusointua, hallitsee kuitenkin hyvin usein tietty, tosin proosamaisesti suuria vaihteluja tarjoava rytmiikka.
  

Tehtävävirikkeitä:

1. Kirjoita vapaamittainen runo: aiheena rakkaus, suru, kaiho, kaipuu, katkeruus, inho, viha tai vaikka kaikki yhdessä. Anna runollesi nimi vasta lopuksi. Anna palaa!
2. Kirjoita rytminen loppusointuinen runo. Malleja löydät vaikkapa Koskenniemen runoista, jos kirjoitat eleettömän, pessimistisen, lohduttoman, selvänäköisen runon. Jos kirjoitat pikkulapselle hauskan rytmikkään rallatuksen, löydät ainekset itse.
3. Kirjoita loppusointuinen kronikan tapainen rallatus työtoverisi merkkipäivänä esitettäväksi. Ajattele että esität sen itse.
4. Kirjoita alkusointuinen runo. Mallina olkoon kalevalainen poljento, nelipolvinen trokee.
5. Kirjoita laulun sanat. Rytmi syntyy lopulta sävelen myötä. Hyräile kirjoittaessasi.

Runouden sanastoa

Runoja on muodoltaan monenlaisia

- Runoja on paitsi runomittaisia ja vapaamittaisia myös monenlaisia muita.
- Runon ja proosan välimuoto on ns. proosaruno, jonka erottaa proosasta tai pienoisesseestä se, että se on puettu ulkoasultaan säkeisiin.
- 1920-luvun dadaistit rakentelivat runoja pelkistä äänteistä, irrallisista lauseista ja sanoista, joilla ei ollut mielekästä yhteyttä toisiinsa.
- On myös olemassa runoiksi kutsuttuja esityksiä, jotka koostuvat pelkistä välimerkeistä.

Voinko oppia kirjoittamaan runoja?

- Voit oppia kirjoittamaan runoja siinä kuin voit oppia mitä tahansa, vaikka veistämään venettä.
- Veneenveistossa ja runoudessa on sama: ensi kerralla et välttämättä vielä hyvin onnistu.
- Meistä kaikista ei tule runoilijoita - eikä pidäkään tulla.
- Opit kirjoittamaan runoja vain runoja lukemalla ja kokeilemalla itse, sanoilla leikkimällä, rytmiä tavoittelemalla, sointuisuutta hakemalla.
- Ota vaikkapa V. A. Koskenniemen jokin runo ja ryhdy leikkimään: vaihtele sanoja - rytmissä pysyen.

Mitä runon kirjoittamisesta voi opettaa?

- Runon kirjoittamisesta ei pitäisi antaa sääntöjä.
- Lukija hakee runosta paikkaa ja aikaa liittääkseen sen omaan kokemuspiiriinsä.
- Lukija kaipaa myös aistihavaintoja muodostaakseen kuvia.
- Runo voi antaa lukijalle epäsuorasti myös jonkin elämänohjeen tai -viisauden.
- Runolle kannattaa antaa nimi; kenties sellainen, joka aukeaa lukijalle ahaa-elämyksenä vasta runon lopussa. - Nimi ei ole sama kuin informatiivinen otsikko.

Runoni aihe, sisältö?

- Runo syntyy siitä, mikä tunne pakottaa sinut kirjoittamaan runon.
- Näkökulma luo aiheen, sisällön ja tyylisi; kuka olet, mitä haluat ilmaista?
- Oletko rakastunut, surumielinen, kaihoisa, katkera, vihainen?
- Runo voi olla myös leikkimielinen runomuotoinen juhlapuhe päivänsankarille tai kronikka kollegastasi.
- Et voi kirjoittaa runoa ilman syytä kirjoittaa runo.

Onko runolla tehtävä? Miksi kirjoitan runon?

- Kirjoittajalleen runon kirjoittaminen on terapeuttista.
- Lukijalle runo voi antaa elämyksen, kokemuksen, rohkaisun, kannustuksen, elämänohjeen.
- Asioiden ilmaiseminen runomuodossa on joskus helpompaa kuin proosamuodossa.
- Runossa ilmaiset vähin sanoin, sanajärjestys on erilainen, piirtelet sanoilla kuvia.
- Runollasi annat lukijan tulkita tunteitasi - annat lukijalle aikaa tulkita runoasi.
- Runolla herätät mielikuvia - et sano kaikkea, jätät tulkittavaa rivien väliin ja taakse.