|
|
ÄÄNTÄMISESTÄ
konsonantit | liudennus | konsonanttipoikkeuksia | vokaalit
Periaatteessa kirjainten ja äänteiden välinen suhde
on venäjän kielessä säännönmukainen. Verrattuna suomen kieleen venäjän
ääntäminen on huomattavasti ponnekkaampaa.
Kuuntele venäjän
aakkoset Opetushallituksen etälukion venäjän kielen sivuilla!
Vaikenta venäjän kielen ääntämisessä on sanojen painotus. Paino
voi olla sanan alussa, keskellä tai lopussa. Sanan paino täytyy
opetella
itse sanaa opetellessa, sillä jotkut sanat eroavat toisistaan vain
painotuksen perusteella: дóма
(kotona), домá (talot). Painolliset vokaalit ääntyvät pidempänä kuin painottomat ja niiden äänneasu
saattaa muuttua.
|
Konsonanttien ääntämisestä
Venäjän kielessä on 20 konsonanttia:
б, в, г, д, ж, з, к, л, м, н, п, р, с, т,
ф, х, ц, ч, ш, щ
-
suurin
osa konsonanteista ääntyy suomen kielen vastaavien tavoin
-
liudentumaton л ääntyy paksumpana kuin suomen l, liudentunut л on hyvin
pehmeä: лампа, Ольга
-
ф ja х ääntyvät tarmokkaammin kuin suomen vastaavat äänteet
-
й katsotaan puolivokaaliksi ja se esiintyy vain vokaalin jäljessä. Se ääntyy
j:n ja i:n välimaastossa: музей
-
з on soinnillinen s-äänne, sen ääntäminen vastaa saksan sehr-sanan
tai englannin zebra-sanan ääntämistä: зал
-
ж on soinnillinen suhuäänne, sen ääntäminen vastaa ranskan jour-sanan tai Jean-nimen
ääntämistä: уже
-
ш on soinniton suhuäänne, sen ääntäminen vastaa saksan sanaa schön tai englannin
shop: шесть
-
ц vastaa
suomen konsonantteja ts, kuten sanassa tsaari: царь
-
ч äännetään kuten ruotsin sanassa kär: чай
-
щ on pitkä pehmeä suhuäänne, jossa kieli on äännettäessä j-asennossa
|
Liudennus
Lähes kaikki venäjän kielen konsonantit voivat ääntyä liudentuneina (pehmeinä)
tai liudentumattomina (kovina). Kova konsonantti muistuttaa vastaavaa
suomen konsonanttia,
pehmeää
konsonanttia äännettäessä kielen selkä on lähempänä kitalakea. Konsonanttia
seuraava kirjain määrää, ääntyykö se kovana vai pehmeänä.
Konsonantit äännetään pehmeänä, kun seuraava kirjain on -е,
-ё, -и, -ю, -я tai pehmeä merkki -ь: писатель,
Коля.
Konsonantit ж,
ц ja ш ääntyvät
aina kovina, ч ja щ aina pehmeinä: машина, щи.
|
Poikkeuksia
1. Päätteissä -ого ja -его г äännetään в:n tavoin: хорошего, сегодня
2. Sanoissa kuten мягкий ja легко г ääntyy
kuten х
3. Eräissä sanoissa ч ääntyy
kuten ш: конечно, что
4. Kolmen tai useamman konsonantin ryhmässä
yksi konsonantti jää useimmiten ääntymättä: чу(в)ство
5. Konsonanttiyhtymät muuttuvat äännettäessä:
ться, тся > ца: кататься
сч, зч, жч > щ: мужчина
сш, зш > шш: без шапки
сж, зж > жж: с журналом
Huomautuksia
Kirjainten к,
г, х, ж, ч, ш ja щ jälkeen
kirjoitetaan aina и, eikä ы: книги, маленькие. Näiden kirjainten sekä ц:n jälkeen kirjoitetaan aina a ja y, eikä я ja ю: площадь. Suhuäänteiden ж, ч, ш ja щ sekä ц:n jälkeen o esiintyy vain painollisena, painoton o muuttuu e:ksi: кольцó, мýжем.
|
Vokaalien ääntämisestä
Venäjän kielessä on kymmenen vokaalia:
а, я, э, е, ы, и, о, ё, у, ю
-
perusvokaaleista ainoastaan vokaali ы (taka-i) on suomessa tuntematon vokaali, kuuntele sen ääntäminen
-
э ääntyy taaempana kuin suomalainen e: это
-
painolliset а, о, ja у ääntyvät suunnilleen suomen vastaavien tavoin: сумма
-
и liudentaa edellisen konsonantin: турист
-
konsonanttien ж, ц ja ш jäljessä и ääntyy ы:nä
-
е, ё, ю ja я ääntyvät j-alkuisina sanan alussa, vokaalin sekä pehmeän ja kovan
merkin jälkeen: если, моя, пьеса. Konsonantin jäljessä ne osoittavat, että konsonantti on liudentunut: нет
-
ё on aina painollinen: ёлка
-
painottomat a ja o ääntyvät lyhyenä a:na sanan alussa, painollista tavua edeltävässä tavussa ja
sanan lopussa: она, самовар, утро
-
painottomat е ja я ääntyvät lyhyenä i-äänteenä painollista tavua edeltävässä
tavussa: пятнадцать, sanan lopussa ne ääntyvät lyhyenä e:nä ja lyhyenä я:na: море, имя
|
Kielioppisivujen laadinnassa on käytetty lähteinä teoksia Taipuisa Venäjä (Mustajoki & Alestalo-Shepelenko), Venäjän kielioppi (Muusa Ojanen), Venäjän kielioppi (Alestalo-Shepelenko & Hämäläinen).
|
