Takaisin musiikki-osion etusivulle

Venäjä: Musiikki vuosikymmenittäin

1930-lukuStalinin ajan Neuvostoliitossa kulttuurielämän kontrolli oli arkipäivää. 1930-luvulla saavuttivat suuren suosioon saksalainen ja amerikkalainen retromusiikki ja ranskalainen chanson. Tunnetuiksi artisteiksi nousivat Izabella Jurjeva, Leonid Utesov, Petr Leshenko, Vadim Kozin ja Georgij Vinogradov. Kansanmusiikki ja sitä esittävät ryhmät kasvattivat suosiotaan 1930-luvun puolivälissä. Musiikkielämän kontrolli toi esiin psykologisen paineen, jonka alaisena Neuvostoliiton musiikilliset nerot loivat teoksiaan etenkin 1930- ja 1940 lukujen musiikin modernismia ja läntisiä vaikutteita vastaan käytävän formalisminvastaisen kampanjan aikana.

Neuvostoliiton propaganda oli erityisen voimakasta jo ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana. 1930- luvuilla Stalin toteutti ideologiset hyökkäykset. Monien teosten atonaalisuus ja modernistisuus eivät vastanneet Stalinin näkemyksiä musiikista. Vuoden 1936 kuluessa alkoivat Stalinin suuret puhdistukset, joiden aikana useita ihmisiä vangittiin tai teloitettiin.
1940-lukuStalinin valtakausi ja propaganda. Vuonna 1945 toinen maailmansota päättyi. Sodan jälkeinen muuttunut maailmanpoliittinen tilanne vaikutti alkavan kylmän sodan formalisminvastainen kampanjan syntyyn. Kampanjan avulla oli tarkoitus yhtenäistää kansaa ja luoda siitä vahvempi torjumaan ulkoisia ja sisäisiä vihamielisiä vaikutteita. Kansan ideologisen yhtenäistymisen katsottiin olevan mahdollista vahvan patriotismin ja yhtenäisen neuvostoliittolaisen ideologian ja kulttuurin avulla. Monet muusikot eivät ottaneet musiikissa kantaa poliittisiin asioihin ja tekivät teoksia konservatiivisessa tyylissä.
1950-lukuPropaganda mukautti teokset viralliseen näkemykseen valitsemalla kansanperinteen inspiraationsa lähteeksi, teokset päätyivät aluksi ”työpöydän laatikkoon”. Teoksissa on havaittavissa selvä muutos kohti konservatiivisuuta. Stalinin kuolema vuonna 1953 merkitsi huomattavaa helpotusta muusikoille yhteiskunnallisessa tilanteessa. Monet musiikin kappaleista saivat ensiesityksensä. Stalinin jälkeen kommunistiseen puolueen ilmapiiri oli huomattavasti vähemmän painostava. Stalinin kunniaksi tehdyissä hymneissä Staliniin kuoleman jälkeen viittaavia sanoja ei käytetä.

Musiikki ei enää kyennyt paljon uusiutumaan 30- ja 40- luvun jälkeen. Venäläinen musiikki jäi ennalleen, mutta pikku hiljaa musiikista tuli aiheiltaan kevyempi ja se alkoi uudistua. Venäläinen tunnettu operetin säveltäjä oli Dunaevski. 50-luku on vakiintumisen ja kansainväliseen tietoisuuteen nousemisen aika.
1960-lukuNeuvostoajan lauluihin liittyvät moraaliset sävelmät lauluissa ovat vähentyneet. Kun taas modernit laulut ja viihdelaulut ovat lisääntyneet. Viihdetaitelijoiden käyttäytymisensä näyttämöllä on muuttanut ja uusia rytmiteknikoita syntyi. Jokaisella artistilla on nyt oma mikrofoni. Enää ei tarvinnut laulaa rinnakkain, "olka olkaa vasten".

60- luvun jälkimmäisellä puoliskolla ilmestyivät laulu- ja soitin yhtyeet. Silloin ne olivat hyvin suosittu. Joka kylässä oli oma laulu- ja soitin yhtyeensä. Jotta yhtye olisi saanut esiintyä, sen oli saatava lupa taiteelliselta neuvostolta. Ideologinen taistelu ja ohjelmiston valvonta jatkui.
1970-lukuNeuvostoideologia on kieltänyt laulaa julkisesti länsimaiden lauluja. Hallitus yritti pitää lauluissa tietty linjaa ja aiheina useimmiten oli rakkaus, komsomoli (kommunistinen nuorisoliitto), kevät, isänmaarakkaus, pitkien matkojen romantiikka ja venäläiset kansanlaulut.

Hallituksen kieltämää musiikkia oli saanut soittaa vain omassa harrastustoiminnassa. Yhtyeiden oma- aloitteisuus harrastustoiminnassa tulee esiin. 70-luvulla nuoriso vaihtaa prioriteettinsa musiikissa. Nuoriso jakautuu eri piiriin musiikkimakujen perusteella. Jokaisella piirillä on omat fanit.

Esittäjän itse säveltämä ja sanoittama laulu (laulelmamusiikki) on suosittu nuoriso keskuudessa. Musiikillisesti bardien esitykset ovat melko yksinkertaisia, runo onkin tärkein. Bardirunoutta luonnehditaan neuvostoajan underground-ilmiöksi. Bardi-laulut eivät esiinny yleisölle julkisesti, mutta kaikki kuuntelevat niitä ”salaa” nauhurilla, laulavat ja välittävät nauhoja eteenpäin. 70-luvulla epävirallisen kulttuurin (underground) osuus on lisääntynyt. Neuvosto ideologia ei pysty enää kontrolloimaan laulelma, bardi, rock, chanson – musiikkia.
1980-lukuVenäläisessä rock-musiikissa on esiintynyt jo aiemmin lännessä luotujen tyylisuuntauksien piirteitä, joita ruvettiin sopeutumaan kansallisperinteisiin. 1980-luvun puolessa välissä on ilmestynyt muutama venäjänkielistä rock’n’rollia soittava rock-bändi, kuten ”Bravo”, ”Brigada-S”, ”Mister- Twister”, ”Nochnoy Prospekt”.

1980-luvulla nuorten keskuudessa musiikissa on kehittynyt agressiivisyyden estetiikka. Toisaalta Pietarin rock-klubi on vaikuttanut erittäin paljon neuvostoajan rock-maailmaan sekä tuonut rock-musiikkiin melankolian ja kapinallisuuden hengen. Maan kuuluisimpia bändejä, Pietarin rock-klubin ”kasvatit”, ovat olleet ”Alisa”, ”Kino”, ”Nautlus Pompilius”, ”DDT” yms.

1980-luvun puolesta välistä lähtien, bardi-musiikki, massiivisen kiinnostuksen aallon jälkeen, kehittyy lailliseksi, kaikkien hyväksymäksi runoudeksi. Bardi-muusikoista on tullut tavallisia esiintyjiä.

Joillekin yhtyeille oli annettu lupa soittaa omia ohjelmistoja, muusikot ovat saaneet mahdollisuuden soittaa omia musiikkikappaleita sekä tehdä konserteissaan värikkäitä musiikkinäytöksiä.
Laulu - ja soitin yhtyeiden yleinen kriisi on alkanut vuoden 1980 Olympialaiskisoista lähtien, jolloin hallinto on päästänyt rock-kulttuurin esiin ns.undergroundista, näyttääkseen ulkomaalaisille urheilijoille sosialismin edistämisen. Nuoriso on intoillut rock-musiikista täysin.

Mutta vuonna 1986 maan musiikkipolitiikka on muuttunut kokonaan. Silloin on esiintynyt monenlaisia pop-yhtyeitä, kuten ”Laskovyi mai” ja ” Mirazh”.
1990-luku90- luvulla kuunnellaan ja soitetaan monipuolisesti erilaista musiikkia. Kotimaan ja ulkomaan musiikissa 90–luvulla on eri lajeja ja tyylejä: pop, dance, rock, chanson, laulelmamusiikkia, elokuvamusiikkia… Kansa haluaa kuunnella enemmän eri maiden musiikkia. Myös kotimaiset musiikkiyhtyeet ja esittäjät ovat suosittu: Karmen, Laskovi mai, Natasha Koroleva, Bogdan Titomir, Linda, Alena Apina, A-Studio, Mirazh, Lada Dance, Tatjana Bulanova, Bravo….Esityksessä aukeaa sekä säveltäjän luoma musiikki, että soittajien artistisuus ja ääni. Myös musiikkiteknologian välineiden kehittäminen lisää osaltaan musiikin maailmaan monipuolisuutta.
2000-lukuErilaisen musiikin kuunteleminen laajenee. Lavalla esiintyy vanhat ja uudet laulajat. 2000-luvulla venäläisiä artisteja tunnetaan myös Venäjän ulkopuolella, kuten esimerkiksi vuonna 2003 Euroviisuissa kolmoseksi sijoittunut tyttöduo T.A.T.U. Yhtye nousi nopeasti maailmanlaajuiseksi hitiksi ja heidän albumilta lohkaistu single Not Gonna Get Us soi radioasemilla ympäri maailmaa. Suosittu venäläinen popartisti Dima Bilan edusti Euroviisuissa 2006 Venäjää kappaleellaan Never Let You Go sijoittuen toiseksi. Monet nykyään suositut nuoret laulajat ovat osallistuneet ” Fabrika Zvezd” (Tähtitehdas) ohjelmaan. Radio, internet ja tv- ohjelmat tutustuttaa sekä kotimaiseen että muiden kulttuurien musiikkiin ja sisältää esimerkkejä eri musiikin lajeista.






Kielikeskus»     Kulttuuriklubi»     Elokuvat»     Kirjallisuus»     Musiikki»