Luomme merkityksiä olemassa
olevien resurssien, merkityslähteiden (Available
designs), pohjalta.
Maailma on täynnä tekstejä, jo olemassa olevia kulttuurisia
resursseja, joiden saatavuus vaihtelee. Tekstit rakentuvat merkitysjärjestelmien
ja jo olemassa olevien diskurssien, tiedon esittämiskäytänteiden,
varaan.
Sanalla teksti viittaamme kaikenlaisiin esityksiin. Kirjoitetun
tekstin ohella myös kuvaa, ääntä tai liikettä
sisältävät esitykset ovat tekstejä. Toisin sanoen
Tv-ohjelma, kirja, valokuvakollaasi tai vaikkapa verkkosivu ovat myös
tekstejä.
Jokainen teksti on aikansa ja paikkansa tuotos. Usein kuulee sanottavan,
että verkko mahdollistaa ajasta ja paikasta vapautumisen. On
totta, että verkko helpottaa tekstien saatavuutta, mutta tekstin
on silti luonut joku tai jotkut, tietyssä paikassa, tiettyyn
aikaan, tiettyihin kulttuurisidonnaisiin käytänteisiin tukeutuen.
Tekstejä voi tutkia vaikkapa seuraavia käsitteitä käyttäen:
Diskurssi: Tiedon ja sen tavanomaisen
ilmaisutavan muoto, jossa ilmenevät tietyt interessit.
Tyyli: Tekstin kaikki semioottiset ominaisuudet,
esimerkiksi kieli, asettelu ja kuvat.
Genre: Tekstin muodot tai järjestys,
joka on sidoksissa sosiaalisiin tilanteisiin tai sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin
Murre: Murre voi olla alueellinen tai
vaikkapa ikään sidottu.
Ääni: Ääni on aina
yksilöllinen ja persoonallinen.
Intertekstuaalisuus: Tekstit ovat sidoksissa
aiempiin teksteihin.
Teksti on yhteisön konventioiden mukainen riippuen siitä, mihin
tarkoitukseen ja missä sosiaalisessa tilassa se on luotu. Esimerkiksi
virastojen asiakirjoissa tai vaikkapa tieteellisen tiedon julkaisussa
noudatetaan yhteisössä sovittuja käytänteitä.
Toisaalta käytämme erilaista ilmaisutapaa esimerkiksi työ-
tai kotiympäristössä. Säköpostiviesti tai verkkokeskustelu
noudattaa myös tiettyjä, sovittuja konventioita, jotka heijastavat
ja ovat sidoksissa muihin viestinnän muotoihin.
Aina kun toimimme merkityksellisesti, vaikkapa kirjoitamme, tukeudumme
siis jo olemassa oleviin tapoihin kirjoittaa. Käytämme niitä
merkitysjärjestelmiä, jotka tunnemme, siten, miten osaamme niitä
käyttää.
Lisää aiheesta:
Cope, B.
and M. Kalantzis
(eds.) 2000. Multiliteracies : literacy learning and the design of
social futures. London: Routledge.
